fbpx

 

22.8.2017

 

Kuinka he voivat uskoa, jos he eivät ymmärrä kuulemaansa?

Kaija Turunen

Roomalaiskatolisen kirkon jumalanpalveluskieli on tunnetusti ollut latina, kun taas Venäjällä ortodoksisen kirkon jumalanpalveluskieleksi vakiintui kirkkoslaavi. Sen alkuperä on 800-luvun muinaiskirkkoslaavissa, joka on muinaisbulgarian kielen murteesta kehitetty slaavilainen kirjakieli. Nykyinen Venäjän kirkossa käytetty kirkkoslaavi on peräisin 1600-luvulta.

 

 

Kristinuskoa on vuosisatojen saatossa tuotu Venäjällä asuvien suomensukuisten kansojenkin asuinsijoille kirkkoslaavin kautta, jota kansa ei ole ymmärtänyt, kun oma kieli ei ole edes sukua slaavilaisille kielille. Kun jumalanpalvelukset toimitetaan kielellä, jota ei ollenkaan ymmärrä, on tuskin toivoa siitä, että sanoma voisi saavuttaa ihmisten sydämet. Kristinusko on jäänyt ulkokohtaiseksi asiaksi, mikä ei kosketa.

Suuri pakanoiden apostoli Paavali alleviivasi kirjeessään Timoteukselle Pyhien kirjoituksien elävöittäviä vaikutuksia. Oman kokemuksensa perusteella Paavali kykeni sanomaan, että Kirjoitukset voivat antaa Timoteukselle viisautta, ja että ne ovat hyödylliset opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään (2. Tim. 3:15–17). Kirjoituksissa Jumalan sanaa verrataan joskus eri esineisiin tai ruokiin, kuten vasaraan ja leipään.

Koska Venäjällä asuvilla sukukansoillamme ei ole meidän päiviimme asti ollut omakielistä Raamattua tai muuta hengellistä kirjallisuutta – jos jotain on ollut ja jäänyt jäljelle ajalta ennen v. 1917 vallankumousta, sitä ei nykypolvi ole enää ymmärtänyt – omakielisten jumalanpalveluksien pitäminen ei ole ollut mahdollista. Raamatun lukeminen olisi silloin pitänyt paikan päällä tulkata, ja kuka olisi siihen noin vain pystynyt?

Nyt kun udmurtit ovat saaneet koko Raamatun v. 2013, he ovat voineet alkaa pitää jumalanpalveluksia ja muita hengellisiä tilaisuuksia omalla kielellään. Herätyksen avain on siinä, että ihmiset ymmärtävät, mitä he kuulevat, ja voivat tehdä omakohtaisen ratkaisun Jeesuksen puoleen. 15 viime vuoden aikana UT on valmistunut kahdeksalla sukukielellä, mutta niissäkin haasteita riittää vielä VT:n parissa. Vanha testamentti luo pohjan sille, miksi ihminen ylipäätään tarvitsee pelastuksen. Omakielinen Sana antaa avaimet myös hengellisten laulujen tekemiseen.

Mordvan pääkaupungissa Saranskissa toimivassa evankelisluterilaisessa Velmema-seurakunnassa ihmiset voivat jo kuulla Uutta testamenttia ja psalmeja ersäksi. Äidinkielisen sananjulistuksen tarve on niin suuri, että myös ortodokseilla on tavoitteena pitää ersänkielisiä jumalanpalveluksia. ”Mordvalaisille on vuosisatojen ajan saarnattu kirkkoslaaviksi eikä kansaamme ole sillä tavoitettu. Ihminen ottaa vastaan Jumalan puheen parhaiten omalla kielellä. Siksi ersäläisetkin tarvitsevat Raamatun”, sanoo Velmema-seurakunnan rovasti Aleksei Aljoškin.

Sama on huomattu Karjalassa. “Oma kieli vetää ihmisiä Jumalan luo. Kun meillä pidetään jumalanpalvelus karjalaksi, kirkko on täynnä. Nuorta väkeäkin tulee silloin paljon”, kertoo puolestaan aunuksenkarjalainen opettaja Zoja Ivanova.