fbpx

8.12.2017

Leväten voittoon

Joyce Meyer

Jokaisella on elämän kilparata edessään ja päämäärä saavutettavana niin kuin apostoli Paavali kirjoitti: ”Pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa.”

Silloinkin, kun elämän vaikeudet kohtaavat, on mentävä eteenpäin. Suurin osa elämästä on tavallista arkielämää. Joukkoon mahtuu myös paljon vastoinkäymisiä pikkuharmeista aina suuriin vaikeuksiin asti. Kaikkein oleellisinta niissä on, kuinka suhtautuu ja käsittelee vaikeita tilanteita. Paavali saattoi todeta: ”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt” (2. Tim. 4:7).

Pidin kerran kirjaa mielenrauhani vieneistä asioista. Listaan kertyi mm. katkennut kynsi, selkävaiva, kadonnut matkalaukku, ilmankostuttajan aiheuttama vesivahinko, nyrjähtänyt nilkka. Jotkut olivat verraten vähäpätöisiä harmeja, jotkut vakavampia. Kirjanpidostani opin yksinkertaisen läksyn: Elämässä sattuu koko ajan jotakin.

Erilaisten harmien ei kuitenkaan tarvitse estää toteuttamasta kokosydämisesti Jumalan suunnitelmaa elämässään. On ajanhukkaa hermostua etenkin pikkuasioista.

Jos et tiedä täysin, miten toimia hankalassa tilanteessa, tee mitä voit ja jatka elämää. Yksi ratkaisu on unohtaa pikkuharmit eikä paisuttaa niitä vaan sen sijaan keskittyä esimerkiksi muiden auttamiseen. Olemme varmasti paljon onnellisempia ja tyytyväisempiä auttaessamme muita kuin tuijottamalla omaan napaan koko ajan.

Älä jää piehtaroimaan itsesääliin, itsekkyyteen ja itsekeskeisyyteen. Kaikilla on ongelmia, mutta niiden ei tule antaa vallita elämää. Asiat ratkeavat ja voitto tulee, kun vain etenemme ja teemme sitä, mitä Jumala on sydämelle laskenut.

Toinen tärkeä asia elämän kilparadalla juoksemisessa on oppia lepäämään.

Lepo ei tarkoita, etteikö tekisi yhtään mitään. Lepo merkitsee täydellistä rauhaa ja uskoa Jumalaan.

Levosta käsin voimme suoriutua kaikesta, koska uskomme ei nojaudu omiin kykyihimme vaan Häneen, joka antaa meille voimaa ja apua. Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja seitsemäntenä Hän lepäsi. Jumala loi Aadamin kuudentena päivänä, joten Aadamin ensimmäinen kokonainen päivä maailmassa oli lepopäivä. Se on kuin viittaus siihen, että kaiken mitä teemme tulee tapahtua levosta käsin.

Vanhassa testamentissa liiton pitäminen Jumalan kanssa vaati koko ajan työtä. Ylimmäinen pappi meni ilmestysmajan kaikkeinpyhimpään uhraamaan uhrin kansan syntien puolesta. Kaikkeinpyhimmässä ei ollut tuolia tai paikkaa missä istua, koska ylimmäisen papin piti tehdä siellä töitä. Kun Jeesus tuli maailmaan, hänen uhrityönsä sovitti kaiken ja sen jälkeen Hän istuutui Jumalan oikealle puolelle, levon paikalle, koska työ oli loppuunsuoritettu.

Lepääminen on varmaan yksi kaikkein tärkeimmistä asioista, joka on opittava. Lepo Jumalassa on kuin lomaa sielulle.

Levossa ei huolehdita, mitä muut ajattelevat meistä tai miten asiat tulevat hoitumaan, koska toteutamme parhaillaan Jumalan tahtoa elämässänne eli lepäämme. Usein uskovatkin stressaantuvat vaikeuksista, jotka itse asiassa eivät aiheuta stressiä vaan stressi johtuu tavasta käsitellä vastoinkäymisiä.

Taistelujen keskellä voi pysyä vakaana ja levätä Herrassa, kun tietää, että Jumalalla on kaikki kontrollissa ja Hän vie kaikesta läpi. Juuri tämä on levosta käsin toimimista ja rohkaisen sinua tähän. Opettele luottamaan Pyhän Hengen ohjaukseen. Hän johtaa ja auttaa sinua, kun on aika istua, nousta, kävellä ja juosta voittoon!

Joyce Meyer

Copyright© Joyce Meyer Ministries/Enjoying Everyday Life

Kaikki oikeudet pidätetään.