fbpx

25.8.2022

Mitä lapsen rukous saa aikaan

Paul Murdoch

Islamistiterroristit ovat vuodesta 2018 lähtien tehneet iskuja kristittyjä vastaan Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa. Uusi väkivallan aalto on kohdannut tätä pahoinpideltyä maata. Näinä päivinä minulle on tullut mieleen menneiltä ajoilta koskettava tositarina. Englantilainen lähetystyöntekijä-lääkäri Helen Roseveare oli 1960-luvulla itse selvinnyt samalla alueella Simba-kapinallisten julmasta hyökkäyksestä.​

 

Silloin hänet pahoinpideltiin ja raiskattiin raa’asti. Kylän päällikkö tapettiin, paloiteltiin ja syötiin.

Helen kertoo eräästä rohkaisevasta työkautensa tapahtumasta:

– Olin työskennellyt eräänä yönä ahkerasti synnytyssalissa pelastaakseni äidin hengen, mutta kaikista ponnisteluistani huolimatta hän kuoli jättäen meille pienen ennenaikaisesti syntyneen vauvan ja itkevän kaksivuotiaan tyttären.

Keskosvauvan pitäminen hengissä osoittautui vaikeaksi, koska meillä ei ollut keskoskaappia eikä mahdollisuutta ruokkia niin ennenaikaisesti syntynyttä vauvaa.

– Vaikka asuimme päiväntasaajalla, yöt olivat viileitä ja usein vaarallisen vetoisia. Yksi kätilöopiskelijoista haki laatikollisen vanua, jota meillä oli tällaisia hätätilanteita varten. Toinen meni lämmittämään vettä kuumavesipulloon. Tämä tuli takaisin järkyttyneenä ja kertoi, että kuumavesipullo oli haljennut sitä täytettäessä. Tropiikissa kumi haurastuu nopeasti. ”Se oli viimeinen pullomme!” opiskelija parahti tuskastuneena. ”Hyvä on, sinun tehtäväsi on nyt pitää lapsi lämpimänä. Aseta vauvan koppa mahdollisimman lähelle tulta ja käy makaamaan lapsen ja oven väliin, jotta vauva olisi suojassa vedolta”, sanoin hoitajalle.

– Seuraavana päivänä menin tapani mukaan rukoilemaan niiden orpolasten kanssa, jotka halusivat rukoilla. Mainitsin erilaisia rukouspyyntöjä ja kerroin heille myös keskosvauvasta. Mainitsin myös itkevästä kaksivuotiaasta, joka oli menettänyt äitinsä.

Kymmenvuotias Ruth rukoili afrikkalaisille lapsille tyypillisellä suorasukaisuudella: ”Rakas Jumala, lähetä meille kuumavesipullo. Mutta me tarvitsemme sitä tänään. Huomenna siitä ei ole meille enää mitään hyötyä, koska vauva on jo kuollut. Joten lähetä se heti iltapäivällä!”

Sisimmässäni pelästyin pyynnön rohkeutta, mutta Ruth jatkoi rukousta: ”Ja kun kerran olet asialla, voisitko myös lähettää nuken pikkutytölle, jotta hän tajuaisi, että sinä todella rakastat häntä?”

– Kuten niin usein lasten rukoillessa olin täysin ymmälläni. Voisinko rehellisesti sanoa ”aamen” tälle rukoukselle? Tiesin, että Jumala pystyy tekemään kaiken. Mutta rajansa kaikella, eikö niin? Olin ollut Afrikassa neljä vuotta enkä ollut siihen mennessä saanut vielä yhtään pakettia kotimaastani.

Jos joku kumminkin lähettäisi minulle paketin, hän ei osaisi edes uneksia, että tarvitsisin kuumavesipullon. Asunhan päiväntasaajalla! Nukesta nyt puhumattakaan…

– Myöhemmin iltapäivällä ollessani oppitunnilla sain uutisen, että asuntoni kuistille oli tuotu jotain. Kun tulin kotiin, oveni edessä oli todellakin iso, kymmenen kiloa painava laatikko. Tunsin jo kyyneleet silmissäni ja kasvavan jännityksen vallassa kutsuin orpolapset yhteen. Kolme-neljäkymmentä silmäparia tuijotti pakettia, kun varovasti avasin narut nähdäkseni, mitä paketti sisälsi. Päällimmäisenä oli värikkäitä neuletakkeja, alla neulottuja siteitä spitaalisille, alempana laatikollinen rusinoita.

Upotin käteni uudelleen laatikkoon ja… voisiko se olla totta? Otin tavaran esiin ja – kyllä! Upouusi kuumavesipullo!

Se sai minut itkemään. En ollut pyytänyt Jumalaa lähettämään kuumavesipulloa. En myöskään ollut oikeastaan uskonut, että Herra pystyisi siihen.

– Ruth istui eturivissä. Hän hyppäsi laatikon luo ja huusi ääneen: ”Jos Jumala lähetti kuumavesipullon, hänen on täytynyt lähettää myös nukke!” Tyttö penkoi laatikkoa, kunnes ylettyi sen pohjalle ja veti esiin kauniisti puetun nuken.

Ruth ei ollut epäillyt yhtään, etteikö Jumala lähettäisi nukkeakin.

Hän katsoi minuun ja kysyi: ”Voinko tulla mukaasi ja antaa tämän nuken pikkutytölle, jotta hän tietää, että Jeesus rakastaa häntä?”

– Paketti oli ollut matkalla Afrikkaan jo viisi kuukautta. Sen olivat pakanneet pyhäkoululapset, joiden avustajat olivat totelleet sisäistä ääntä ja lisänneet pakettiin kuumavesipullon.

Eräs lapsista oli laittanut pakettiin mukaan nuken – vastauksena kymmenvuotiaan Ruthin rukoukseen, jonka tämä esitti viisi kuukautta myöhemmin.

Helen Roseveare päätti raporttinsa raamatunjakeeseen: ”Ennen kuin he huutavat, minä vastaan; heidän vielä puhuessaan minä kuulen” (Jes. 65:24).

Paul Murdoch

Pastori, tohtori, teologian opettaja

Communio Messianican konsultti