Löydämme Jumalan sanasta monia ihmisen elämää koskettavia aiheita ja teemoja. Kaikista aiheista keskeisin Raamatussa on sovitus, joka tarkoittaa Pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen välisen eron ratkaisemista hyvittävän uhrin kautta.
Syntiinlankeemuksen aiheuttaman välirikon korjaajaksi ei kelvannut yksikään ihminen, koska kaikki Aadamin suvun fiksuimmatkin edustajat ovat tehneet syntiä ja ovat näin ollen samassa veneessä muiden kanssa.

Koska tilanne on tämä, apostoli Paavali, joka oli alkuseurakunnan keskeisin vaikuttaja, keskitti julistuksensa ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Kristukseen. Julistus ilman henkensä lunnaiksi antanutta Vapahtajaa muuttaa kristinuskon pelkäksi poliittiseksi, sosiaaliseksi ja eettiseksi ohjelmaksi. Tällaisen sanoman äärellä hämärässä hapuilevan ihmisen suurin ongelma, ero Jumalasta, jää ratkaisematta.

Paavali osoitti, että sovitus koskee myös luomakuntaa. Koska sovituksen kaikki hedelmät eivät vielä ole nähtävillä, luomakuntakin huokailee ja odottaa suurta huipennusta – vapautuksensa päivää. Raamattu lupaa meille, että tulossa on uusi taivas ja uusi maa.

On tietysti hienoa, että voimme pian alkavana pääsiäisenä koristella asuntomme keltaisella värillä, asetella maljakoihin pajunkissoja ja iloita lastemme ja lastenlastemme kanssa värikkäistä pääsiäispupuista ja yllätyksiä sisältävistä suklaamunista. Älköön kaikissa kehällisissä puuhissamme kuitenkaan keskeltämme koskaan kadotko pääsiäisen ydinsanoma ja kiitollisuus Häntä kohtaan, joka on meidän pääsiäislampaamme, ja joka on ”päästänyt meidät synneistämme verellänsä”.

”Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.” 1 Joh. 2:2