Jumala on antanut sydämeeni rakkauden Pohjois-Korean kansaa kohtaan. Haluan heille sydämestäni hyvää. Jos heidän on nälkä, haluaisin antaa heille ruokaa. Jos heillä on kylmä, haluaisin antaa heille jotakin, joka lämmittää heitä. Jos he ovat orjuutettuja, haluaisin heidän löytävän vapauden. Tiedän myös, että Jumalan halu ja suunnitelma on siunata heitä. Ruoka on välttämätöntä, elinehto nälkiintyneelle. Jokainen meistä tarvitsee myös elämässään lämpöä ja sydämiimme on kätketty vapauden kaipuu. Meillä on tarve kokea Jumalan siunaus elämässämme.

Itse olen saanut kokea elämässäni Jumalan hyvyyttä, uskollisuutta ja armoa. Hänen läsnäolonsa on kantanut minua, siksi olen tässä tänään. Avain tähän on ollut Jumalan sana. Sana on ohjannut minut Jumalan yhteyteen ja vakuuttaa uudestaan ja uudestaan ihmeellisestä armon osallisuudesta. Sana opastaa minua uuden elämän tiellä ja ravitsee sisintäni. Jumalan Sanan kautta hänen siunauksensa on tullut elämääni. Tämä on parasta, mitä tiedän. Tämän siunauksen haluaisin jakaa myös lähimmäisteni kanssa.

Jumalan Sana on parasta, mitä voin antaa pohjoiskorealaisille. Se on Jumalan ojennettu käsi, siihen orjuutettu ja kahlittu ihminen voi tarttua. Niin kuin Sana on ollut siunaukseksi sinulle ja minulle täällä koti-Suomessa, sitä se on myös lähimmäisillemme muurien takana. ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’” Jumala on siunannut meitä, meidän tehtävämme on välittää tuota siunausta eteenpäin.

Jumala on armossaan avannut meille mahdollisuuden olla viemässä Jumalan Sanaa Pohjois-Koreaan. Valoa voidaan viedä sinne, missä on kaikkein pimeintä. Tähän tarvitsemme hyviä yhteistyökumppaneita. Kiinalaiset kotiseurakuntaliikkeen lähetit vievät ilosanomaa rajan yli, mutta täällä Suomessa me tarvitsemme sinun apuasi.

Pohjois-Korea tarvitsee nyt sinun apusi ja esirukouksesi!

Veli Sakarias