fbpx

28.4.2018

Tehtävämme on kesken

Petri Nurminen

Lähetyssaarnaaja kysyi pikkukaupungissa paikalliselta asukkaalta: ”Tunnetko Herran Jeesuksen?” Paikallinen mietti hetken ja vastasi: ”En kyllä valitettavasti taida tuntea. Oletteko varma, että hän asuu tällä kadulla?”

Tämä tositapaus olisi voinut tapahtua monessa paikassa eri puolilla maailmaa. Vaikka olemme kuulleet ihanista herätyksistä, emme kuitenkaan ole saattaneet tehtäväämme päätökseen. Edelleen on kansoja, jotka ovat odottaneet jo yli 2000 vuotta sanomaa Jeesuksesta.

Kaikille kansoille
Apostolisen ajan malli toimii edelleen tänäänkin. Kun on syntynyt seurakunta, joka on elinvoimainen ja kykenevä kantamaan vastuuta työn jatkuvuudesta, on aika suunnata sinne, missä Kristusta ei vielä tunneta.
Jostain syystä tämä näky on käynyt epäselväksi. Paavalin sydän paloi sinne, missä Jeesus oli tuntematon. Hurskas Simon lausui temppelissä nähtyään Jeesus-lapsen: ”… minun silmäni ovat nähneet Sinun pelastuksesi, jonka olet valmistanut KAIKKIEN kansojen nähtäväksi, valoksi, joka ilmestyy pakanoille ja kirkkaudeksi, jonka olet valmistanut kansallesi Israelille.” Luuk. 2:31. Siis KAIKKI kansat ovat Jumalan suunnitelman kohteena. Alkukielen sana ”kansa”, kreik. ”ta ethne”, merkitsee kaikkia etnisiä ryhmiä, joilla on yhteinen historia, yhteinen kieli, yhteiset uskomukset ja yhteinen identiteetti.
Lähetyskäsky ei koskenut maita tai valtioita vaan nimenomaan ”kaikkia kansoja”. Esimerkiksi Pakistan on yhtenäinen valtio, mutta siellä asuu n. 400 erilaista kansanryhmää. Maailmassa on noin 200 valtiota, mutta kansanryhmiä on n. 16 000. Näiden kansojen keskuudessa on n. 7000 sellaista kansaa tai kansanryhmää, joiden keskuudessa on vähemmän kuin 2 % uudestisyntyneitä kristittyjä. Sellaisia kansoja tai kansanryhmiä, joiden keskuudessa ei ole kansallista seurakuntaa, ei kansallisia uskovia eikä ketään, joka olisi sitoutunut määrätietoisesti toimimaan heidän keskuudessaan, on jäljellä 1510.
Edelleen voimme todeta, että 72 % läntisistä lähetystyöntekijöistä tekee työtä alueilla, joissa on jo olemassa seurakuntia sekä raamatunkäännös paikallisella kielellä. Vain 3 % läheteistä tekee työtä saavuttamattomien kansojen keskuudessa, joilla ei ole raamatunkäännöstä omalla kielellään eikä seurakuntia lähistöllä.

Lähetyksen keihäänkärki
Lähetyskäsky on annettu jokaiselle paikallisseurakunnalle maailmassa. Sitä ei voi ulkoistaa toisten vastuulle. Emme voi ajatella, että jotkut yksityiset henkilöt tai järjestöt hoitavat kaiken puolestamme. Yksittäinen seurakunta tarvitsee joka tapauksessa yhteistyötä ja verkostoitumista voidakseen toteuttaa lähetysnäkynsä. Yhdessä on mahdollista suorittaa tehtävä loppuun asti. Toisilla seurakunnilla, järjestöillä ja yhdistyksillä on tietoa, kokemusta ja yhteyksiä, joita tarvitaan avuksi paikallisen seurakunnan lähetysnäyn toteuttamiseen.
Lähetyksen ”keihäänkärki” tulisi suunnata sinne, missä hätä on suurin. Mitä SINÄ voisit tehdä? Etsi rukoillen Pyhän Hengen johdatusta siihen, mikä olisi se saavuttamaton kansa, jonka puolesta Herra haluaa sinun alkavan rukoilla. Tietoa aiheesta löytyy esim. joshuaproject.net ja etnopedia.org – sivustoilta englanniksi. Voitte kotisoluna tai rukousryhmänä ottaa jonkin saavuttamattoman kansan määrätietoisen rukouksen kohteeksi, kunnes sinne syntyy seurakunta.

Toinen on kylväjä
Saavuttamattomien kansojen lista lyhenee ja sinäkin voit olla vaikuttamassa tähän asiaan.
Minulla on siitä omakohtainen kokemus. Joskus vuonna 1985 luin lähetyslehdestä artikkelin keskiaasialaisesta kansasta nimeltä uzbekit. Tuohon aikaan kansan väkiluku oli 19 miljoonaa ja tiedettiin, että vain noin sata Jeesuksen seuraajaa oli heidän keskuudessaan. Islam oli hallitseva uskonto. Sen lisäksi rajoituksia toi se, että maa kuului Neuvostoliittoon, joka ei hyväksynyt evankeliointia. Tilanne haavoitti sydäntäni ja aloin rukoilla heidän puolestaan (tiedän, että monet muutkin rukoilivat). Koska olin seurakunnan pastori, esitin asian jonkin ajan kuluttua myös seurakunnalle rukousaiheeksi. Tätä jatkui muutamia vuosia.
Vuonna 1988 avautui mahdollisuus vierailla Uzbekistanissa turistina. Koimme kolmen muun veljen kanssa, että matkalle tuli lähteä ja että matkan seurauksena avautuisi jokin työ tuohon maahan. Veimme Raamattuja ja muuta kirjallisuutta niin paljon kuin se oli tuohon aikaan mahdollista. Löysimme uskovia, jotka pyysivät meitä lähettämään postin kautta lisää Raamattuja. Emme onnistuneet kuitenkaan tapaamaan ainuttakaan kristittyä uzbekkia. Saatuamme paljon osoitteita organisoimme ”postittajaketjun”, joka lähetti tasaisesti hengellistä kirjallisuutta Uzbekistaniin. Saimme vastauksina kiitoskirjeitä, joissa kerrottiin, että lähetykset olivat menneet perille. Osallistuimme myös uzbekinkielisen Uuden testamentin painatukseen pienellä osuudella.

Toinen on leikkaaja
Vuodet kuluivat ja työ Venäjällä vei mukanaan. Uzbekit jäivät taka-alalle, kunnes yllättäen kuulin herätyksestä heidän keskuudessaan. Eräs veli Sahalinin saarelta Venäjän Kauko-Idästä sai lähetyskutsun Uzbekistaniin. Kun kaikki muut hänen sukulaisensa muuttivat Yhdysvaltoihin, veljemme perheineen muutti Taškentiin, Uzbekistanin pääkaupunkiin, ja aloitti työn siellä. Jumala siunasi ja syntyi herätys. Muitakin työntekijöitä ilmaantui ja siunaus levisi. Tämän siunauksena nykyään yli 30 000 uzbekkia seuraa Jeesusta, ja he ovat kaikki entisiä muslimeja. Pari vuotta sitten minulla oli mahdollisuus käydä maassa ja sain tavata ensimmäisen kerran uskovia uzbekkeja. Kiitos Jumalalle!

Tahtoisin haastaa sinua ja seurakuntaasi lähtemään mukaan rukoilemaan saavuttamattomien kansojen puolesta! Suoritetaan tehtävämme loppuun Jumalamme armon ja Pyhän Hengen voiman avulla.

Kirjoittaja on Kauhajoen helluntaiseurakunnan pastori.