Jumala kutsui toivoa vailla olevan Azizin todistajakseen

Aziz on 43-vuotias Casablancasta, Marokosta kotoisin oleva rekka-autonkuljettaja. Hänellä on vaimo ja kolme lasta, ja perhe asuu Floridassa, Yhdysvalloissa, missä he kuuluvat helluntaiseurakuntaan. Aziz vieraili ennen koronapandemiaa Suomessa ja kertoi koko tarinansa.

– Synnyin Marokossa köyhään perheeseen, jossa lisäkseni oli kuusi sisarusta. Vanhempani olivat muslimeja ja sukupolvea, joka oli kokenut Marokon ranskalais- ja espanjalaismiehityksen ajat, kertoo Aziz.

Aziz oli lapsena hyvä koulussa ja ahkera lukemaan. Hän halusi oppia koko ajan lisää, mutta hänellä ei ollut mahdollisuutta edes hankkia kirjoja. Muiden poikien tavoin hänet pantiin moskeijan yhteydessä olevaan kouluun, jossa hän sai myös islamilaista kasvatusta. Azizin perhe ei ollut ääri-islamilainen, mutta uskonto ja perinteet olivat kuitenkin hyvin syvällä heidän uskomuksissaan.

– Tulevaisuudennäkymät eivät olleet 1980-luvun Marokossa hyvät ja jopa opettajat sanoivat, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä elämässä eteenpäin, vaikka opiskelisinkin, Aziz muistelee ankeaa nuoruuttaan.

– Koraanikoulusta jäi huonot muistot. En voinut hyväksyä kovaa kurinpitoa ja fyysisiä rangaistuksia. Kävelin ulos koulusta ja aloin pian suunnitella maasta muuttoa, Aziz kertoo kokemuksistaan

Salamatkustajana Ranskaan

Mikään Marokossa ei enää pidätellyt Azizia, jolla oli halu päästä vapaampaan elämään. Suunnitelma kuitenkin puuttui. Azizin ollessa 17-vuotias yksi hänen Ranskaan muuttanut ystävänsä alkoi houkutella häntä mukaansa ja tarjoutui salakuljettamaan hänet paluumatkallaan Ranskaan.

– Empimättä ja seurauksia ajattelematta suostuin sullottavaksi henkilöauton takakonttiin matkalaukkujen ja hedelmien alle, Aziz kertoo matkastaan.

Laivamatka Espanjaan tuntui ikuisuudelta. Lautalla kaveri jätti Azizin autoon ja pian hengityshöyry alkoi tiivistyä auton ikkunoihin.

– Luulin jo tukehtuvani, kun auton luukku avattiin. Vedin keuhkot taas täyteen happea ja avasin silmäni suuren poliisikoiran katsoessa lähietäisyydeltä. Koiran vieressä seisoi poliisi, joka kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä lähti saman tien pois ja jätti minut rauhaan, Aziz kertaa ihmeellistä tapahtumaa.

Ranskaan tultaessa passitarkastajat eivät niinikään viitsineet tutkia tarkoin autossa olijoita, vaan päästivät Azizin ja häntä kuljettavan perheen rajan ylitse.

Aziz oli saapunut Ranskaan, missä häntä odotti realismi: paperittoman, laittoman maahanmuuttajan arki. Elettiin vuotta 1991. Elämä tarjosi heti alusta alkaen Azizille kylmää kyytiä. Aziz joutui melko pian asumaan kadulle ja koetti hankkia elantonsa mitä erilaisimmilla konsteilla. Elämä oli vailla suuntaa.

Rekrytointiyritys

– Erään kerran muslimiperhe, joka kävi säännöllisesti moskeijassa, pyysi minua kotiinsa. Perhe näytti minulle erilaisia propagandavideoita, joissa kerrottiin, kuinka länsimaalaiset tappavat Bosniassa muslimeja ja kuinka israelilaiset tekevät hirmutekoja arabeille. Ei jäänyt epäselväksi, että minua yritettiin houkutella mukaan ”pyhään sotaan” ja jihadistitaistelijaksi.

Jokin sai kuitenkin Azizin perääntymään ja hän kauhistui koko ajatusta.

Vuonna 1994 Aziz tapasi kaksi amerikkalaista naista, jotka tarjoutuivat auttamaan Azizia kuultuaan hänen vaikeasta tilanteestaan.

– Vakuutin naisille, ettei minulla ollut heille mitään tarjottavana enkä voinut kuvitella, että joku oikeasti olisi valmis auttamaan, Aziz kertoo avoimesti.

Toinen naisista oli kuitenkin valmis solmimaan kihlauksen, jotta hän tällä tavoin saisi Azizin mukaansa Yhdysvaltoihin.

Uusi elämä uudella mantereella

Amerikassa uusi suhde ei kuitenkaan kestänyt ja muutaman vuoden kuluttua Aziz oli pitkälti samassa tilanteessa kuin aiemmin Ranskassa.

– En sopeutunut. Olin mies ilman unelmia, masentunut ja ilman tulevaisuuden toivoa.

Sisimmässään Azizilla oli kuitenkin halu löytää totuus ja hän halusi palvella Jumalaa, jonka hän tunsi Allahin nimellä. Majapaikassaan Aziz huomasi erään kirjan välissä kortin, jossa oli Isä meidän -rukous. Joka kerta lukiessaan tuon tekstin Aziz tunsi saavansa käsittämättömän hyvän olon ja se rauhoitti häntä.

Samalla Aziz oli joutunut muuttamaan asuntolaan ja teki siellä myös vapaaehtoistyötä muiden kodittomien hyväksi. Asiat kääntyivät kuitenkin yhä vaikeammaksi vuonna 2001, kun Aziz loukkasi selkänsä vakavasti nostaessaan töissä raskasta laatikkoa. Vuonna 2002 selkä leikattiin, mutta kivut jatkuivat ja Aziz kadotti miltei kokonaan liikuntakykynsä.

– Vuoden kuluttua selkäleikkauksesta olin jo toipunut vähän ja aloin rukoilla Jumalaa ja kysyä: ”Mitä tätä kaikki merkitsee?”

Tarttuessaan koraaniin hän koki voimakasta ahdistusta, pelkoa ja joutui paniikkiin.

– Huusin Jumalan puoleen: ”Jumala, kuuletko minua?” Samalla jouduin voimakkaaseen hengelliseen taisteluun

Vastauksia

Erään kerran Aziz kuuli televisiosta ensi kertaa elämässään luettavan Psalmeja.

– Mykistyin. Kuinka joku voi kirjoittaa: ”Minä pidän Herran aina edessäni; hän on minun oikealla puolellani, en minä horju. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa. Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa. Sinä neuvot minulle elämän tien…”?

Kirjastosta Aziz hankki pöydälleen vanhan Raamatun, jota ei tosin uskaltanut heti avata.

– Istuin huoneessani avoimen ikkunan äärellä. Pian voimakas tuulenpuuska ikkunasta alkoi kääntää avoimen Raamatun lehtiä. Kun tuuli tyyntyi, avoimeksi jäi Johanneksen evankeliumin 17. luvun jakeet 20–21: ”Mutta minä en rukoile ainoastaan näiden puolesta, vaan myös niiden, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneet minut”, Aziz muistelee tuota merkittävää ja yliluonnolliselta tuntuvaa tapahtumaa.

Aziz joutui suoraan Jumalan puhutteluun, jossa Jumala näytti Azizille kaikki hänen elämänsä entiset vaiheet ja kuinka Jumala oli ollut niissä mukana.

– Jumala vastasi rukouksiini. Kuulin sydämessäni: ”Minä tunnen sinun itkusi. Minä rakastan sinua. Olet minun palvelijani, sinut minä olen valinnut.”

– Täytyin Pyhällä Hengellä ja aloin puhua kielillä, Aziz kertoo silmät ilosta loistaen.

– Tunsin Jumalan valtavan rakkauden. Näin taivaan jälleen sinisenä ja ruohon vihreänä. Siitä hetkestä sain rauhan elämääni.

Äidin näky

– Minun oli pakko soittaa heti äidille. Kun kerroin äidille mitä oli tapahtunut, hän ei oikeastaan ihmetellyt, vaan kertoi omasta unestaan, jonka oli nähnyt. Siinä valkea hahmo oli lähestynyt häntä ja ilmoittanut, että Azizin tulisi lähteä Marian pojan seuraajaksi. Äiti ei ehkä ymmärtänyt kaikkea, mutta antoi hiljaisen siunauksensa, Aziz kertoo liikuttuneena.

Tultuaan uskoon Aziz alkoi rukoilla myös parantumisensa puolesta.

– Eräänä päivä rukoillessani tunsin käden koskettavan alaselkääni. Tunsin lämmön ja väreilyn selässäni ja huomasin pian kipujen hellittävän, kertoo Aziz parantumisestaan.

– Jumala näki murtuneen sydämeni, syrjäytyneisyyteni ja yksinäisyyteni. Hän kuitenkin kohtasi minut armossaan ja tuli minulle Isäksi!

Myöhemmin perustettuaan jo perheen Aziz tapasi Al Hayat -kanavan väkeä Bostonissa kristillisessä arabikonferenssissa. Avainmedialla innostuttiin Azizin kertomuksesta ja häntä pyydettiin mukaan ”Olen marokkolainen, olen kristitty” -sarjan kuvauksiin.

Sarjan kuvauksissa Aziz osoittautui väriläiskäksi ja antoi oman todistuksensa maanmiestensä kuultavaksi ja nähtäväksi.

Lähtiessään takaisin Yhdysvaltoihin Aziz toivoi, että kuvatut todistukset ja ohjelmat saisivat olla siunaukseksi monille marokkolaisille, jotka etsivät totuutta.

Teksti Eero Antturi