Muurien murtaminen

Ihmisluonteelle on tunnusomaista muurien rakentaminen oman elämän ympärille. Opimme jo varhain suojelemaan omaamme. Riippumatta siitä, elämmekö kollektiivisessa vai individualistisessa yhteiskunnassa, on olemassa tietynlaiset säännöt siitä, mikä kuuluu ”meille”.

Muurit eivät suinkaan ole aina pahasta ja niitä myös tarvitaan. Vanhassa testamentissa kokonainen kirja kertoo tärkeästä työstä Jerusalemin muurien uudelleenrakentamiseksi. Muurit on suunniteltu suojaamaan ja varjelemaan vihollisilta sekä niiltä elementeiltä, jotka voivat saada aikaan tuhoa sisäpuolelta. Muureja voidaan käyttää niin hyvään kuin pahaankin.

Efesolaiskirjeen 2. luvussa Paavali kuvailee muuria, joka on juutalaisten ja pakanoiden välillä. Paavali tähdentää Kristuksen tärkeyttä vääränlaisen muurin poistamisessa. ”Hän on meidän rauhamme. Hän teki nuo molemmat ihmisryhmät yhdeksi ja purki niitä erottavan vihollisuuden muurin… Näin hän teki, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi ja niin tekisi rauhan” (Ef. 2:14–15). Paavali puhuu kahden eri ryhmän edustajille, mutta käyttösovellutus on sama: olemme yhtä Kristuksessa.

Yhteydessä elämisen kauneus on selvää kautta Kirjoitusten. Emme aina sitä täysin käsitä. Psalmissa 133 Daavid esittää yhteydestä kuvan, millaisena Jumala sen näkee: ”Se on kuin pään päälle vuodatettu hyvä öljy, jota valuu Aaronin partaan, öljy, jota tippuu pitkin hänen viittaansa” (133:2). Yhteys tuo siunauksen ja menestyksen, joka on ylitsevuotavaa. Sitä ei voi itse hankkia eikä missään tapauksessa siinä mielessä kuin maailma sen ymmärtää. Raamatussa kuvaillulla yhteydellä on voimaa.

Kiitos Herralle muurien murtamisesta, joka mahdollistaa yhteydessä elämisen sen rauhan kautta, josta Hän niin kalliisti maksoi!