Suruja ja suunnitelmia Ukrainan sodan keskellä

Ukrainalaisen, evankelioivan RadioM:n juontaja ja kielenkääntäjä Emma Sereda, 35, on iloinen, hymyilevä ja puhelias. Silti myös hän on yksi Venäjän hyökkäyssodan lukuisista uhreista, vaikka hän ja hänen perheensä on säästynyt tähän asti ilman fyysisiä vammoja. 

– Olen jatkuvasti stressaantunut, ja lääkärini on kehottanut minua olemaan seuraamatta uutisia. Sota tulee kuitenkin joka puolella vastaan. Olen menettänyt sen rauhantunteen, joka minulla oli ennen sotaa, Emma suree. 

Äidin tuska

Henkilökohtaisilta menetyksiltä Emma ei ole välttynyt sodan keskellä.

– Minulla oli sodan alussa hyvä ystävä, jolla oli yksivuotias vauva. Kun sota alkoi, hänen autoaan tulitettiin. Autoon tähdättiin useita laukauksia. Ystäväni ja vauva menehtyivät, itkee Emma.

– Miksi sotilaat ampuivat siviiliautoa? Miksi viattomia tapetaan? Tiedän tapauksen, jossa yhdeksänkuukautinen vauva ammuttiin hänen äitinsä edessä. Sen jälkeen äiti tapettiin. Kun kuulee näistä tapahtumista, tuntuu kuin omaa perhettäsi satutettaisiin, saa Emma sanottua surun valtaamana.

Jumalan johdatus

Emma tuli uskoon nuorena opiskelijana. 

– Perheelläni ei ollut varaa lähettää minua opiskelemaan. Rukoilin, että jos Jumala olet olemassa, niin auta, että pääsisin yliopistoon. Jumala auttoi, ja sain stipendin. Kävi niin, että istuin sattumalta erään uskovaisen viereen luokassa. Hänestä tuli ystäväni, ja hän kutsui minut kirkkoon. Tulin siellä uskoon. Kirkossa tapasin myös tulevan mieheni. 

Emman puoliso työskentelee RadioM:n tuottajana. Hän toimii myös nuorisopastorina. 

– Meillä on kaksi tytärtä. Olin äitiyslomalla, kun seitsemän vuotta sitten RadioM tarvitsi vapaaehtoisia. Aloin auttaa vieraiden vastaanottamisessa ja käännöstöissä englannista ukrainaksi. Nykyään myös juonnan aamuohjelmiamme.

Kun sota alkoi

– Kun sota alkoi, kaikki oli kaoottista, kertoo Emma puolentoista vuoden takaisista ajoista. 

– En ollut osannut kuvitellakaan, että jotain tällaista voisi koskaan tapahtua. Sodan kaksi ensimmäistä päivää olimme aivan shokissa. Räjähdykset kaikuivat ympärillämme, ja pysyttelimme kotona vavisten pelosta. Nuorin lapsistamme, vain 1-vuotias, oli peloissaan eikä olisi millään uskaltanut kulkea kanssamme suojaan kellariin. 

– USA:sta ja Kanadasta kuulimme viestejä, jotka vahvistivat, että sota oli totta totisesti alkanut. Keittiöstämme tuli tiedotuskeskus, sillä jaoin siellä perheeni kanssa tietoa siitä, mitä ympärillämme tapahtui. Räjähdykset jatkuivat, ja jokainen niistä tuntui syventävän pelkoamme.

Emmasta tuli sotapakolainen

– Kun sotaa oli kestänyt kaksi viikkoa, minut ja lapsemme päätettiin evakuoida Eurooppaan. Olen kiitollinen avusta, jota sain. Sain ruokaa ja tarvikkeita, ja pystyin pitämään lapset turvassa, kunnes Kiovassa olisi jokseenkin turvallista. 

– Puolalaiset osoittivat uskomatonta myötätuntoa. Heillä oli suuri sydän, ja he olivat valmiita auttamaan omista varoistaan; he olisivat antaneet vaikka takkinsa yltään. Muistan erityisesti erään pastorin perheen Tanskasta, joka kutsui meidät luokseen ja halusi antaa meille hengähdystauon. 

Emma koetti tehdä pakolaismatkasta Puolaan, Saksaan ja Tanskaan ”loman” lapsille, vaikka kokemus oli raskas, ja huoli ja ikävä Ukrainaan jääneestä isästä painoi mieltä.

– Keksin, että vien lapset museoihin ja näyttelyihin, jotta saisimme ylläpidettyä mielenterveyttämme. Näimmekin kaikenlaisia museoita, taidetta ja dinosauruksiakin. Vanhin lapseni on erityisen innostunut maalaamisesta, joten olen iloinen hänen puolestaan, että hän sai nähdä runsain mitoin maalaustaidetta. 

Sodan tuomia muutoksia

RadioM:n toiminta muuttui sodan sytyttyä. Ohjelmat ovat entistä evankelioivampia. Kuulijat tarvitsevat toivoa ja apua hätäänsä. Vapaaehtoisia puhelinpäivystäjiä on tarvittu ja saatu, mutta lisää tarvitaan. Tällä hetkellä RadioM kykenee vastaamaan kahteentuhanteen puheluun kuukaudessa, mutta yhteydenottoja olisi enemmän. 

– Saamme todella paljon epätoivoisia viestejä nuorilta. Heillä ei ole tulevaisuuden toivoa. Jotkut ovat menettäneet kotinsa, vanhempansa, raajojansa. Monet ovat itsemurhan partaalla ottaessaan meihin yhteyttä, Emma huokaa. 

– Seurakunnat auttavat kärsiviä – monet muut organisaatiot eivät enää kykene auttamaan. Jumalanpalvelukset ovat täynnä ihmisiä, istumapaikat eivät riitä, seisomaan vielä mahtuu.

Tulevaisuutta kohti

RadioM:llä on tulevaisuudensuunnitelmia.

– Meillä on paljon projekteja mielessä, ja keräämme niihin nyt varoja, kertoo Emma. 

– Haluaisimme esimerkiksi luoda tapaamispaikan naisille, joiden miehet ovat sodassa, tai leskille. Samassa paikassa olisi lapsille toimintaa, sillä olisi psykologisesti hyvä heidän olla yhdessä. Me kaikki tarvitsemme apua, sillä ihmistä ei ole tarkoitettu näkemään tällaisia kauheuksia, joita silmiimme tulee. Niin mieli kuin kehokaan ei kestä.

– Ennen kaikkea haluamme auttaa ihmisiä tuntemaan Kristuksen.

Ukrainan helluntaikirkon RadioM

Avainmedia on tukenut ukrainalaisen, evankelioivan RadioM:n toimintaa parin vuoden ajan. Radiokanava on Ukrainan helluntaikirkon hallinnoima. Kanava kuuluu FM-taajuuksilla monissa Ukrainan kaupungeissa, lisäksi kanavaa voi seurata osoitteessa radiom.ua. Tässä nettiosoitteessa on myös monipuolinen ohjelma-arkisto. Radiolla on ohjelmien lisäksi henkilökohtainen sielunhoitopalvelu puhelimella soittaville.