”Rukouksenne ovat pitäneet meidät elossa”

– Kiitos, suomalaiset, että olette rukoilleet ukrainalaisten uskovien ja Ukrainan puolesta. Rukouksenne ovat kantaneet – ne ovat pitäneet meidät elossa, sanovat Ukrainan helluntaikirkon lähettiläät Juri ja Marina Kulakevich.

Apu tulee Herralta

Kulakevichien mukaan myös ei-uskovat ovat huomanneet, että ainoa oikea apu ja turva tulee Herralta.

– On tapauksia, joissa pommit ovat räjähtäneet kirkon ympärillä ihmisten ollessa sisällä, mutta ihmiset ja rakennus ovat säilyneet ehjinä. Se on todistanut ei-uskoville, että Jumala auttaa.

– Pidämme joka ilta kirkoissamme tilaisuuksia. Sadat ihmiset saapuvat niihin. He sanovat, että he eivät saa muuten yöllä unta.

– Rintamalta olemme kuulleet lukuisia tosikertomuksia, miten sotilaspastoreiden läsnäolo on auttanut sotilaita pitämään mielialaansa yllä. Komppanian lähtiessä eturintamaan se haluaa edes lyhyen rukouksen puolestaan, se antaa sotilaille henkistä turvaa.

Sodanjälkeinen aika

Juri Kulakevich kertoo, että Ukrainassa on arvioitu 15 miljoonan ukrainalaisen tarvitsevan psykologista apua, kun sota päättyy. Heitä varten tarvittaisiin 70 000 psykologia. Näin valtavaa ammattilaisten määrää on vaikea järjestää, joten valtio on vedonnut seurakuntiin, että ne kouluttaisivat paljon sielunhoitajia. 54 prosenttia ukrainalaista on ilmoittanut olevansa valmiita tulemaan seurakuntaan tarvitessaan apua.

– Helluntaiseurakunnilla on nyt kolmisen tuhatta koulutettua sielunhoitajaa, muilla kirkkokunnilla on myös tuhansia, mutta se ei riitä, vielä tarvitaan useita kymmeniä tuhansia ihmisiä auttamaan traumatisoituneita.

– Tehtävään on meille ilmoittautunut seurakuntalaisia, mutta tässä tarvitsemme ulkopuolista tukea: monillakaan ei ole nykyisten vaikeuksien keskellä varaa edes matkustaa toiseen lääniin koulutukseen. Olemme kiitollisia kaikesta Avainmedian jo antamasta tähänastisesta avusta, ja nyt tarvitsemme kouluttamiseen varoja, Juri Kulakevich pyytää.

Kulakevichit katsovat rohkeina tulevaisuuteen.

– Uskomme Jumalaan. Odotamme Herralta suurta voittoa. Rukoilemme Ukrainan helluntaiseurakunnissa, että kun sota päättyy, kukaan ihminen ei voi sanoa, että hän sai rauhan aikaan, vaan että kunnia sodan päättymisestä kuuluu Jumalalle.

Sodan vaikutus lapsiin

Juri Kulakevich toimii Ukrainen helluntaikirkon ulkomaansuhteiden johtajana. Marina Kulakevich on lastenhoitaja ja tekee seurakunnassa monenlaisia asioita. Heillä itsellään on neljä lasta iältään 20, 18, 15 ja 12 vuotta.

Kun vanhemmat matkustivat kesällä Suomeen, jäivät lapset keskenään Ukrainaan. Vanhempia ei kuitenkaan huolestuttanut jättää lapsia itsekseen sotaa käyvään maahan.

– Vanhin lapsemme on erittäin vastuuntuntoinen. Pystymme hyvin luottavaisina jättämään heidät keskenään.

Ilmahälytyksistä on tullut osa ukrainalaisten lasten arkea, he kertovat.

– Kouluissa on huomattu, että lasten keskittyminen on heikkoa, jos yöllä on ollut useita hälytyksiä. Kun koulupäivien aikana tulee hälytyksiä, lapset juoksevat kellariin suojaan, mutta he kuulevat sinnekin sireenien äänet.

– 10–15-vuotiaat pojat tietävät turhankin paljon aseista, drooneista ja raketeista, mistä suunnasta ne tulevat jne. Ei niiden pitäisi olla lasten asioita.

– Sosiaalisessa mediassa on todistuksia, miten uskovien lapset ovat tukeneet ei-uskovien lapsia. Esimerkiksi jos koulukaverin isä on lähtenyt rintamalle tai on loukkaantunut tai jopa kuollut, on kaveri kertonut rukoilevansa perheen puolesta. Lapset ovat myös pyytäneet ystäviänsä seurakuntaan.

Seurakunta auttaa rintamalla olevia lapsia tai orpoja järjestämällä yhdestä viiteen päivän mittaisia leirejä. Lapsille on tärkeää päästä hetkeksi pois kaupungista. Se helpottaa myös yksin lapsista huolehtivia äitejä, joilla ei itsellään olisi mahdollisuutta eikä voimia järjestää sodan paineiden keskellä piristystä lapsilleen.

Ukrainan helluntaikirkon lähettiläät Juri ja Marina Kulakevich vierailivat Suomessa juhannuksena. Juri oli Juhannuskonferenssin lähetysjumalanpalveluksen pääpuhuja.

Teksti Satu Rönkkö