Dalia luottaa Jumalaan: ”Tapahtui mitä tahansa, luotan häneen”
Jaa somessa
Dalia Dery on messiaaninen evankelista Israelissa. Hänellä on nimikko-ohjelma Avainmedian tukemalla, hepreankielisellä Shelanu TV:llä. Dalia tekee sotaponnisteluiden suhteen erityistä vapaaehtoistyötä. Jumala on antanut hänelle tehtävän Israelin puolustusvoimien sotilaiden parissa – hän rukoilee sotilaiden puolesta ja on hankkinut heille taktisia sotapukuja ja varusteita. Tässä hän kertoo uskoontulostaan:
”Kasvoin perinteisessä juutalaisessa kodissa, jossa uskottiin Jumalaan. Mutta sydämessäni oli paljon kysymyksiä. Palvelin armeijassa kaksi vuotta, lähdin Israelista ja menestyin pitkään ja hyvin liike-elämässä.
Liiketoimeni veivät minut usein Aasiaan. Ja kuten monille siellä tapahtuu, altistuin joogalle ja meditaatiolle.
Vetäydyin vähitellen liikemaailmasta, jätin taakseni materialistisen elämän ja asuin vuosia buddhalaisessa luostarissa. Vajosin yhä syvemmälle meditaatioon.
Eräänä päivänä tapahtui jotain, joka muutti kaiken. Olin 90 päivän meditaatiossa Burmassa. Olin yksin huoneessani ilman puhelinta tai kirjoja ja meditoin joka päivä aamusta iltaan. Meditaation aikana outoja asioita alkoi tapahtua minulle.
Aloin kuulla ääniä, jotka puhuivat minulle. Ääni väitti olevansa Jumala. Kamala pelko valtasi minut, ja olin varma, että olin menettämässä järkeni. Olin kuullut ihmisistä, jotka olivat meditoineet intensiivisesti ja menettäneet todellisuudentajunsa.
Olin kauhuissani, itkin ja anelin ääntä loppumaan. Mutta kun se jatkui päivä toisensa jälkeen, aloin puhua takaisin äänelle.
En ymmärtänyt, että buddhalainen harjoitukseni ja meditaationi olivat vieneet minut kauas oikealta tieltä. Ja kun eräänä päivänä ääni kysyi minulta, haluanko nähdä, mihin tieni minut veisi, vastasin kyllä.
Yhtäkkiä löysin itseni pimeästä, piinaavasta paikasta. Olin helvetissä. Minulla ei ole sanoja kuvaamaan, miten kauhistuttava ja hirveä kokemus se oli. Ainoa tapa, jolla voin sen kuvata, on että mikä tahansa fyysinen kidutus on vain pieni osa siitä kauhusta ja epätoivosta, joka minut valtasi. Shokissa huusin: ”Jumala!” Ja minut vedettiin sieltä pois.
Tajusin, että tapahtunut ei ollut vain mielikuvitukseni tuotetta. Pelkoni syveni. Elin kaksi vuotta eristäytyneenä, edelleen kuullen ääniä. En tiennyt, miten saisin apua tai kuka edes uskoisi minua. Sillä kaikki itämainen harjoitukseni, meditaationi ja joogani olivat avanneet oven demoniäänille. Tuntui kuin olisin ollut painajaisessa, josta en voinut herätä.
Eräänä päivänä Bangkokissa kävelin kristillisen kirkon ohi. Tunsin voimakasta halua astua sisään. Istuin pimeässä nurkassa ja itkin anoen apua.
Katseeni kiinnittyi kirkon seinällä olevaan Jeesuksen kuvaan. Oivalsin siinä hetkessä hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa merkityksen syvällä sisimmässäni. Tiesin epäilemättä, että se Messias, jota juutalaisina odotamme, on Jeesus. Hän on tie Jumalan luo.
Ajatukseni myrskysivät. Mitä nyt tapahtuisi minulle? Entä perheelleni ja ystävilleni? Mitä tapahtuisi Israelin kansalle? Mitä meille kaikille tapahtuisi? Päädymmekö siis kaikki helvettiin? Menin huoneeseeni ja puhkesin syvään itkuun.
Yhtäkkiä tunsin kuin joku olisi pitänyt minua sylissään. Se oli ihana, lohdullinen tunne. Pelko ja hämmennys huuhtoutuivat pois, ja Jumalan rakkaus valtasi minut. Helpotuksen ja kiitollisuuden kyyneleet virtasivat kasvoillani. Lepäsin ihmeellisessä rauhassa. Ymmärsin, että olin vihdoinkin kotona.
Jumala todella rakastaa meitä. Hänen pehmeä ja rakastava äänensä vastasi kysymykseeni, jota olin aina kysellyt: ”Kuinka voit syyttää sokeaa siitä, että hän ei näe? Lisäksi, sinä teit hänet sokeaksi.”
Hän vastasi: ”Sydämesi on jyvänen sydämestäni. Ja jos sydämeesi sattuu niin paljon heidän vuokseen, kuinka paljon enemmän minun sydämeeni sattuukaan? Ja jos olet valmis tekemään niin paljon heidän vuokseen, kuinka paljon enemmän minä teen ja olen kykenevä tekemään heidän vuokseen?” Hänen vastauksensa tyydytti minut täysin, aivan kuin vesi kuivan maan.
Siitä päivästä lähtien elämäni muuttui täysin. Kaikki kapinointi, itsepäisyys, pelot, katkeruus, väärinkäsitykset, kaikki katosivat. Kokemukseni jälkeen tiesin, että häneen minä luotan. Näin, kuinka syvästi hän rakastaa meitä. Todistin hänen pyhyytensä. Hänestä tuli minulle kaikki. Hän on ilma sisälläni.
Rakastan häntä niin paljon. Tapahtui mitä tahansa, luotan häneen. Hän pelasti minut helvetistä. Kiitos, kiitos, Herra. Minulla on isä. Tämä rakkaus ei koskaan satuta.
Ja mitä enemmän rakastan häntä, sitä enemmän rakastan Israelin kansaa. Minulla on voimakas halu kertoa kaikille, kuinka ihmeellinen, hyvä ja mahtava hän on.
On olemassa tie pimeydestä valoon, hänen rauhaansa. Jeesuksen kautta meidät on vapautettu synnin rangaistuksesta.
Näistä tapahtumista lähtien olen todistanut monia ihmeitä. Olen nähnyt monien sairaiden paranevan, kun olen rukoillut heidän puolestaan Jeesuksen nimessä. Jeesus on ihmeiden Jumala.
Jumala ei ole muuttunut. Hän on edelleen sama Jumala, joka avasi Punaisenmeren johdattaakseen meidät orjuudesta vapauteen, pimeydestä valoon. Hän on sama Jumala, joka lupasi Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille, että heidän jälkeläistensä kautta valo tulisi maailmaan. Siunattu olkoon hänen nimensä.”