”Oli rikkaus tavata niin monenlaisia ihmisiä”

”On ollut valtavan antoisaa olla luomassa suhteita ihmisten välille ja auttamassa heitä ymmärtämään toisiaan.”

Näin omaa työtään sanoittaa Avainmedian kaikkien aikojen pitkäaikaisin työntekijä, idäntyön ja juutalaistyön koordinaattori, kielenkääntäjä Heikki Jäntti.

Jäntti, 66, tuli Avainmedian, silloisen IBRA Radion, palvelukseen 3. huhtikuuta 1986. Tämän vuoden maaliskuun alussa hän eläköityi haikein mielin.

– Olen saanut tehdä kutsumustyötä, eikä Avainmedia ole ollut minulle vain työpaikka: tämä on uskovien yhteisö, joissa joka aamu rukoillaan ja on joskus järjestetty yhteisiä paastopäiviäkin.

Haikeuden jakavat myös kollegat Avainmedialla: monitaitoinen Jäntti on ollut pidetty työtoveri.

Kun itänaapuri avautui

Jyväskyläläissyntyinen Jäntti tuli uskoon 17-vuotiaana. Pentti-isä oli seurakunta-aktiivi, ja myös Heikki sai kotoaan kipinän hengelliseen työhön.

Keväällä 1984 hän valmistui Tampereen kieli-instituutista diplomikielenkääntäjäksi pääkielenään venäjä. Idänkaupan alalla olisi ollut tarjolla hyväpalkkaista työtä. Nuorukaista kiinnosti kuitenkin enemmän Jumalan Sanan levittäminen ateistisen naapurimaan asukkaille.

Jäntti sai työpaikan IBRA-Radiolta. Neuvostojohtaja Mihail Gorbatshov oli aloittanut avoimuuspolitiikkansa, glasnostin, vähän aiemmin.

– Olin kuvitellut, että joudumme edelleen toimimaan sammutetuin lyhdyin ja varoen. Yhtäkkiä ovet lennähtivätkin auki, ja pystyimme avoimesti viemään Neuvostoliittoon materiaaleja, pitämään jumalanpalveluksia, järjestämään raamattukoulutusta sekä toteuttamaan isoja missioita.

– Se oli valtava murros. Vaikka taustalla oli poliittisia syitä, meille se oli myös Jumalan vastaus uskovien rukouksiin.

Nuorena pahasta ramppikuumeesta kärsinyt Jäntti toimi matkoilla tulkkina jopa tuhansien ihmisten edessä. Kielenkääntämisen ohessa Jäntti auttoi suomalaisia työtovereitaan ymmärtämään slaavilaista ajattelutapaa. Yksi oppi on ollut esimerkiksi se, että tietyissä vanhoillisissa venäläisseurakunnissa miesvieraiden ei ole syytä istua jalat ristissä – sitä pidetään huonona käytöksenä.

Kaikkiaan Jäntti laskee tehneensä entisen Neuvostoliiton alueella yli 200 työmatkaa.

Käyntikortit herättävät muistoja

Avainmedian toimistolla Jäntti on kääntänyt radio-ohjelmia, kirjeitä, kirjoja ja muuta materiaalia, editoinut, ollut mukana viestintätiimissä sekä ylläpitänyt yhteyksiä kumppaneihin.

– Kesällä kävin läpi arkistojani ja löysin noin 15 senttiä paksun nipun eri ihmisiltä saamiani käyntikortteja. Joukossa oli pastoreita, kirkonjohtajia, kirjapainojen edustajia… On ollut valtava rikkaus saada tavata niin monenlaisia ihmisiä. Monet kävivät meillä kotona saunomassa, ja useista tuli ystäviä, joiden kanssa olemme pitäneet yhteyttä muutenkin.

Opiskeluaikanaan silloisessa Leningradissa Jäntti tutustui tulevaan puolisoonsa, inkeriläistaustaiseen Nadjaan. Perheeseen kuuluu lisäksi kolme aikuista lasta perheineen.

Vapaa-ajallaHeikki ja Nadja ovat olleet aktiivisia jäseniä Helsingin venäjänkielisessä vapaaseurakunnassa. Lisäksi Heikki palvelee suomalais-ugrilaisiin raamatunkäännöksiin keskittyvän Raamatunkäännösinstituutin hallituksen puheenjohtajana.

– Toivon, että nyt eläkepäivinä jää myös enemmän aikaa lukea kirjoja.

Uusia esteitä yhteydenpitoon

Jäntin työuran aikana useimmat ihmisyhteisöt ovat läpikäyneet massiivisen teknisen murroksen.

Nyt Kristuksen seurakunnalla on käytössään vempaimia, joilla voi pitää yhteyttä kaukaisiinkin uskonystäviin vaikka päivittäin esimerkiksi videopuheluiden välityksellä. Poliittiset käänteet ovat kuitenkin tehneet yhteydenpidosta tietyille alueille riskialtista. Niihin alueisiin lukeutuu Venäjä.

– Nykyään Venäjällä kirkonjohtajien ulkomaanviestintää seulotaan tekoälyn avulla, eikä kaikista asioista voi puhua. Se harmittaa, Heikki Jäntti toteaa.

– Toisaalta on hyvä muistaa, että uskovat toimivat siellä neuvostoaikanakin. Jatketaan siis työtä, ja ollaan idän seurakuntien hengellisenä tukena kaikin mahdollisin tavoin.

Teksti Heikki Salmela, kuva Eero Antturi