”Tämän sukupolven aikana!”

Maailman evankelioinnissa viime vuosisadan loppu oli vahvan etenemisen aikaa. Ensin rautaesiripun kaatuminen avasi itäisen Euroopan ja vaikutti merkittävästi muuallakin maailmassa. Marxilainen maailma joutui myllerrykseen poliittisesti mutta myös hengellisesti. Sitten alkoivat läpimurrot islamilaisessa maailmassa. Seurakunnat eri puolilla maailmaa havahtuivat siihen, että lähetystehtävän loppuun saattaminen edellytti erityisen huomion kiinnittämistä saavuttamattomiin kansoihin. Ajantasainen tieto tuhansista kansoista ilman tietoa Jeesuksesta herätti uskovia rukoilemaan ja toimimaan.

Seurakunnat innostuivat asettamaan uusia tavoitteita saavuttamattomien kansojen evankelioimiseksi. Alettiin olla samassa hengessä kuin lähetysväki oli ollut reilu sata vuotta aikaisemmin. ”Tämän sukupolven aikana!” oli slogan, jolla tuolloin puhallettiin intoa seurakuntiin ja uusiin lähetystyöntekijöihin. Sama sävel alkoi soida jälleen – ja soi yhä. Viime aikoina tämä näky on saanut konkretiaa muun muassa yhteispohjoismaisen ”Idän saavuttamattomat” -rukouskampanjan myötä. Siinä jokaista seurakuntaa kutsutaan valitsemaan jokin saavuttamaton kansa ja aloittamaan määrätietoinen rukous sen puolesta.

Voisiko seurakunnan päätavoite maailman evankelioimiseksi olla silloin saavutettu? 

Samaan aikaan maailman helluntailaisten tähtäimessä on vuosi 2033. Se nähdään seurakunnan kaksituhantisen historian kulminaatiopisteenä. Voisiko seurakunnan päätavoite maailman evankelioimiseksi olla silloin saavutettu? Näin uskotaan suurissa helluntaiverkostoissa Maailman helluntaiyhteisössä PWF:ssä ja Maailman Assemblies of God -yhteisössä WAGF:ssa. Ne edustavat yhteensä yli 100 miljoonaa helluntaiuskovaa, ja kumpikin organisaatio tähtää siihen, että jokainen ihminen maan päällä olisi aidosti kuullut Jeesuksesta pelastajana vuoteen 2033 mennessä. Samaa tavoittelee myös maailman helluntailais-karismaatikkoja edustava E21-liike sloganilla ”Everyone”, ”Jokainen”.

Näitä helluntailais-karismaattisia tahoja on arvosteltu liian konkreettisten numeraalisten tavoitteiden asettelusta esimerkiksi vuosilukujen muodossa. Arvostelijoiden mielestä sellaisen ei kuulu seurakuntakontekstiin. Kriitikoiden mukaan tämänkaltainen tavoitteellisuus on maallisten johtajuusoppien mukaista managerismia.

On aina paikallaan nöyrästi arvioida toiminnan motiiveja ja käytäntöjä, emmekä voi sivuuttaa Raamatun johtamisopetusta. Se ei kuitenkaan ole välttämättä ristiriidassa hyvien maallisten käytänteiden kanssa. Esimerkiksi Paavalilla oli koko ajan hyvin konkreettisia tavoitteita. Ne olivat maantieteellisiä (halu päästä Espanjaan asti), etnisiä (pelastussanoma on vietävä juutalaisille ja pakanoille), seurakunnallisia (perustaa uusia seurakuntia kaikkialle) ja kasvuun suuntautuneita (tehdä opetuslapsia).

On aina paikallaan nöyrästi arvioida toiminnan motiiveja ja käytäntöjä, emmekä voi sivuuttaa Raamatun johtamisopetusta.

Päämäärätietoisuudessa on tärkeää säilyttää terve teologinen pohja. Hengelliset voitot eivät ole ihmissaavutuksia. Kasvun antaja on Jumala. Markuksen evankeliumissa Jeesus puhuu kylväjästä, jonka kylvämä siemen synnyttää itsestään sadon. Me voimme kylvää, mutta emme synnyttää vartta ja jyvää. Ne syntyvät näkymättömästä Jumalan voimasta. ”Nukkuipa hän [kylväjä] tai valvoi, öin ja päivin, siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten.” (Mark. 4:27). Kasvun voima tulee Jumalalta. Mitään ei kuitenkaan kasva, ellei siementä ensin kylvetä. Siihen meidät on kutsuttu.

Kirjoittaja on teologian tohtori ja Fidan emeritustoiminnanjohtaja.