”Haluamme katsojiemme ymmärtävän, mistä on kyse”

Olipa kyse suomalaisten tai marokkolaisten evankelioimisesta, olennaista on viedä Jeesus-sanoma sisälle heidän maailmaansa. Se alkaa käytetystä kielestä.

”Jos emme ota huomioon kuulijoidemme kulttuuria, vaarana on, että ymmärrämme heidät väärin, kerromme evankeliumin heille väärin ja vieraannumme juuri niistä ihmisistä, jotka toivomme tavoittavamme.”

Näin kuulijoiden kulttuuritaustan tiedostamisen merkitystä pohtii marokkolainen Imane, joka tuottaa AvainmedianMarokkolainen ja kristitty -ohjelmasarjaa.

Lähetysteologiassa kulttuurin huomioimista kutsutaan kontekstualisoinniksi. Kyse on evankelioinnin ja seurakuntaelämän toteuttamisesta tavoilla, jotka ovat kuulijoille ymmärrettäviä ja mielekkäitä.

Kaikkea tarkastellaan Jeesuksen opetusten näkökulmasta.

Marokkolainen ja kristitty -sarjassa näiden tavoitteiden edistäminen alkaa ohjelmissa käytettävästä kielestä. Al Hayat -kanavalla ja sosiaalisen median alustoilla esitettävä sarja on suunnattu marokkolaisille, ja siksi siinä puhutaan pääosin darijaa, joka on Marokossa käytettävä arabian murre.

– Kun kommunikoimme tutulla kielellä, katsojamme saavat syvemmän yhteyden sisältöömme. Samalla kielivalinta osoittaa, että arvostamme yleisömme kulttuuri-identiteettiä ja olemme osa heitä, Imane kertoo.

Myös jaksojen aiheet poimitaan marokkolaisesta arjesta. Sarjassa on pohdittu muun muassa perheenjäsenten välisiä ihmissuhteita, esivallan kunnioittamista, vieraanvaraisuutta sekä kansallisten juhlapäivien viettämistä. Kaikkea tätä tarkastellaan Jeesuksen opetusten näkökulmasta, mikä auttaa katsojia ymmärtämään, että kristinuskolla on annettavaa myös heille.

– Tarjoamme Kristuksen toivon ja rakkauden tavalla, joka puhuttelee katsojiamme ja rohkaisee heitä tutkimaan uskoa Kristukseen. Siksi käytämme kulttuurisia viittauksia, tarinoita ja analogioita, jotka ovat heille tuttuja.

Vastaanotto on osoittaa konseptin toimivan. Sarjan yksittäisiä jaksoja on katsottu sosiaalisen median alustoilla jopa 100 000 kertaa, ja sadat ovat kertoneet tulleensa uskoon sarjan puhuttelemina.

”Suomalainen kulttuuri on hyvin epämuodollista”

Avainmedian suomenkielisissä tuotannoissa kuulijoiden kulttuurin huomioiminen näkyy muun muassa välittömyytenä, tuotantopäällikkö Markus Kujala arvioi.

– Suomalainen kulttuuri on hyvin epämuodollista, ja haluamme sen näkyvän sisällöissämme. Esimerkiksi Juha Lehtosen ja Rebekka Palmin podcast-sarja Tekopyhät perustuu nykyaikaiseen keskustelevaan lähestymistapaan. Jaksoissa ei tyrkytetä valmiita vastauksia vaan keskustellaan hyvin avoimella ja rehellisellä tavalla kristittynä elämisen haastavista kysymyksistä.

Myös perinteisemmissä raamatunopetusohjelmissa ohjelmantekijät saavat olla oma itsensä, vitsailla ja reagoida spontaanisti.

– Emme kuitenkaan koskaan tarkoituksellisesti pyri olemaan rentoja, vaan haluamme, että ihmiset ohjelmissamme ovat aitoja. Esimerkiksi Niilo Närhi ja Janne Saarela ovat hyviä puhumaan nykyajan ihmisille. Heidän opetuksensa on luonnollista ja arjenläheistä.

Ei-uskovien suomalaisten puhuttelemisen suurimpana haasteena Markus pitää sitä, että vain harvat ovat tottuneet kokemukselliseen hengellisyyteen ja sellaisesta keskustelemiseen. 

Ollaan siis aidosti hihhuleita ja rehellisesti tavallisia ihmisiä.

Jos ohjelmassa esiintyvä henkilö esimerkiksi sanoo, että Jumala puhui hänelle, se on monelle nykysuomalaiselle hyvin hämmentävää.

– En kuitenkaan ajattele, että hengellistä kokemuksista kertomista pitäisi rajoittaa lähetyksissä. Erityisesti uskoontulotodistuksissa kokemukset voivat olla hyvin keskeisiä todistusvoiman kannalta, olivatpa ne miten outoja tahansa, Markus pohtii.

Outouden kokemusta voi vähentää eläytymällä viestin vastaanottajan asemaan ja ottamalla huomioon suomalaisen rationaalisen kansanluonteen.

– Aitous toimii Suomessa aina. Ollaan siis aidosti hihhuleita ja rehellisesti tavallisia ihmisiä.

Mukautumisen rajat

Paras esikuva kuulijoiden huomioimisessa on Jeesus, joka valitsi sanansa ja näkökulmansa sen mukaan, kenelle puhui.

Myöhemmin apostolit jatkoivat samaa käytäntöä. Kun esimerkiksi Paavali saarnasi ateenalaisille, hän noudatti paikallista argumentointityyliä ja käytti jopa paikallisten kirjoittajien tekstejä tukeakseen ajatuksiaan (Ap. t. 17:22–34).

Samalla Jeesus ja apostolit varoivat levittämästä pakanauskontojen vääristyneitä hengellisiä käsityksiä. Kuulijoihin samaistumisella ja sanoman vastaanottamisen helpottamisella on siis myös rajansa.

Se raja ylittyy esimerkiksi silloin, jos kristitty vähättelee Jeesuksen merkitystä ainoana tienä sovintoon Jumalan kanssa tai tunnustaa Koraanin jumalalliseksi ilmoitukseksi.

– Terve kulttuurin huomioiminen tarkoittaa uskollisuutta evankeliumin keskeisille totuuksille, kuten Kristuksen jumaluudelle, hänen kuolemalleen ja ylösnousemukselleen sekä kehotukselle parannukseen ja uskoon, Imane linjaa.

Suomalaisia ajankohtaisia esimerkkejä epäterveestä mukautumisesta ovat monien kristittyjen tempautuminen sosiaalisen median pahansuopaan keskustelukulttuuriin sekä sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen omaksuminen.

– Nykysuomalaiset ovat oppineet, että ihmisen omat halut ovat oikean ja väärän mittari. Kristinusko lähtee siitä, että se, mihin me ihmiset tunnemme halua, ei välttämättä ole hyvää Jumalan näkökulmasta. Näistä asioista puhuessamme meidän pitää käyttää viisaita vertauskuvia ja esimerkkejä, jotta kuulijamme ymmärtävät asian oikein, Markus Kujala toteaa.

Jutun pääkuvassa ”Marokkolainen ja kristitty” -sarjan tuottaja Imane. Kuva on on ruutukaappaus sarjan ohjelmasta.