Sydänten rautaesiriput

Monien suomalaisuskovien sydämiin näyttää nousseen uudenlainen rautaesirippu: haluttomuus olla tekemisissä venäläisten kanssa. Tämä havainto nousi esille toukokuussa Savonlinnassa järjestetyssä Heimokansojen aika on nyt! -konferenssissa.

Asennemuutoksen taustalla on tietysti Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Hyökkäys sekä Venäjän armeijan tekemät ihmisoikeusloukkaukset ja siviilikohteiden pommitus ovat lisänneet länsimaalaisten Venäjä-kriittisyyttä.

Koska sota ei näytä nostattaneen Venäjällä laajempia vastalauseita, moni länsimaalainen tulkitsee myös tavallisten venäläisten tukevan sodankäyntiä laajasti (mikä ei ole lainkaan varmaa). Kremliä kohtaan tuntemamme antipatia on laajentunut kohdistumaan koko kansaan.

Ajattelutavan näyttävät omaksuneen myös monet vakaumukselliset kristityt, Savonlinnassa todettiin. Samalla Venäjän seurakunnista – aiemmista kumppaneistamme – tuntuu tulleen monille länsiuskoville kuin ilmaa.

Savonlinnan konferenssi kokosi idäntyön vaikuttajia eri kirkkokunnista.

Milloin viimeksi olet rukoillut, että Putin ja hänen lähipiirinsä tulisivat uskoon?

”Totuus tekee teistä vapaita”, totesi Jeesus (Joh. 8:32). Valheet sitovat. Siksi myös sodista pitää puhua totta parhaan saatavilla olevan tiedon mukaisesti.

Jumalan valtakunta, evankeliumin levittäminen ja uskovien yhteys ylittävät kuitenkin maailman sotarintamat. Kristittyinä meidät on kutsuttu rukoilemaan ja pyytämään, että Jumala siunaisi kaikkia ihmisiä. Vetäisi heidät yhteyteensä. Paljastaisi oman isällisen olemuksensa heille. Auttaisi heitä ymmärtämään Jeesuksen ristinkuoleman merkityksen ja ylösnousemuksen todellisuuden. Varjelisi heitä pahalta – myös siltä, joka kumpuaa heidän omasta sisimmästään.

Me itse tarvitsemme kaikkea tätä armoa. Jokainen ihminen jokaisessa maassa tarvitsee sitä.

Milloin viimeksi olet rukoillut Jumalaa siunaamaan venäläisiä tällä tavalla? Milloin viimeksi olet rukoillut, että presidentti Putin ja hänen lähipiirinsä tulisivat uskoon?

Kreml ei halunnut heidän kuulevan Jeesuksesta.

Rautaesiripulla tarkoitetaan lännen ja Neuvostoliiton valtapiirin välistä rajaa toisen maailmansodan jälkeen.

Rajaan liittyivät Itä-Euroopan kommunistihallintojen asettamat matkustus-, rahti- ja viestintärajoitukset. Samalla kutistuivat kommunistivallan alle jääneiden kansojen ihmisoikeudet ja mahdollisuudet kuulla evankeliumia. Kreml ei halunnut heidän kuulevan Jeesuksesta.

Venäjän nykyjohdon tavoitteet näyttävät hyvin samanlaisilta. Maassa säädetyt lait ovat vaikeuttaneet evankelisten vähemmistökirkkojen toimintamahdollisuuksia ja maassa tehtävää lähetystyötä.

Silti ulkomaalaiset uskovat voivat yhä levittää evankeliumia Venäjälle – ja Venäjällä – monin eri tavoin. Yksi kanava on sosiaalinen media.

Tässä tilanteessa monien länsiuskovien sisälle nousseet rautaesiriput ovat tappio. Ne erottavat uskovia niistä suunnitelmista, joita Jumalalla on venäläisiä varten.

Näistä ajatuksista kumpusi idea syyskuun Avainmedia-lehden juttuun. Henkisiä rautaesirippuja ei tarvitsisi olla. Meillä kaikilla on tekniset välineet pitää yhteyttä rajan yli, olla siunauksena venäläisille – ja saada siunauksia sikäläisiltä uskonveljiltämme ja -sisariltamme. Miksi emme olisi osa Jumalan tekoja siellä, etenkin jos meillä on kielitaitoa ja valmiita yhteyksiä sinne? Se ei edellytä, että muutamme näkemystämme sodan syistä ja tapahtumista.

Yhteyttä pitäessämme voimme auttaa toisiamme voittamaan perusteettomat epäluulot. Monet venäläiset rakentavat todellisuuskäsityksensä paikallisten uutisvälineiden propagandalle. Sen maalaama kuva meistä läntisistä kristityistä ei ole totta.

Jumalan valtakunnassa olemme yhtä.

Kirjoittaja on Avainmedian toimittaja