Evankelisten seurakuntien jäsenistä lähes kaikki entisiä muslimeja

Istanbulilaispastori: Turkissa tulee uskoon nuoria

Jaa somessa

(Turkin väestöstä noin kolmannes on alle 26-vuotiaita. Kuvituskuva Istanbulista. Kuva: Adobe Stock)

Tietoa kristinuskosta ammennetaan sosiaalisesta mediasta. Moni uskoon tullut jää kuitenkin kiinteän seurakuntayhteyden ulkopuolelle.

Istanbulilaisen Avrasya (Euraasia) -seurakunnan evankelioiva tilaisuus tavallisena lauantaina: pari sataa ihmistä kuuntelee saarnaa ja laulaa hengellisiä lauluja. Lähes kaikki ovat parikymppisiä opiskelijoita ja heidän ikätovereitaan.

Kristillinen herätys Turkissa on siirtynyt yhä vahvemmin nuorten ja nuorten aikuisten keskuuteen, kertoo seurakunnan johtaja Ali Kalkandelen.

– Aiemmin Turkin evankelisissa seurakunnissa oli vähemmän nuoria, mutta nyt näemme paljon teini-ikäisiä ja nuoria aikuisia. He oppivat kristinuskosta ensin sosiaalisen median kautta. Sen jälkeen he haluavat kokea, millaista seurakunnassa on, ja jotkut tulevat sen myötä Kristuksen luo.

Kalkandelenin mukaan kehitystä selittää turkkilaisnuorten pettymys islamiin sekä seurakuntien aktiivisuus somessa. Lisäksi uskoontulleita yhdistää se, että joku heille läheinen ihminen on tullut uskoon ensin.

– Havaintojeni mukaan useimmilla on perheessään joku, johon he luottavat ja jota he rakastavat. Eräänä päivänä selviää, että tästä ihmisestä on tullut kristitty. Se herättää kysymyksen, miksi.

Pelko ja pitkä matka esteinä

Kalkandelen on Turkin evankelisten seurakuntien kattojärjestön entinen johtaja ja Avainmedian pitkäaikainen kumppani.

Hänen mukaansa Turkissa on nykyisin hieman yli 200 turkinkielistä evankelista seurakuntaa. Määrä on kasvanut yli kymmenen prosenttia tällä vuosikymmenellä.

He katsovat saarnoja käymättä kirkossa. He kommunikoivat kristittyjen kanssa verkossa.

Lähes kaikki seurakuntien jäsenet ovat entisiä muslimeja. Traditionaalisten kirkkojen entisiä jäseniä evankelisissa yhteisöissä on vähän.

Kalkandelen viittaa seurakuntien osallistujatilastoihin, joiden mukaan niiden sunnuntain jumalanpalveluksissa käy yhteensä noin 10 000 ihmistä. Sen lisäksi maassa on kuitenkin suuri joukko muslimitaustaisia uskovia, jotka eivät eri syistä osallistu seurakuntien tilaisuuksiin tai osallistuvat niihin harvoin.

Näiden kristittyjen joukossa on esimerkiksi tuhansittain naapurimaista tulleita pakolaisia, jotka ovat tulleet Turkissa uskoon ja kokoontuvat omissa yhteisöissään.

Lisäksi tilastojen ulkopuolelle jäävät ne, joilla matka olemassa oleviin seurakuntiin on liian pitkä, sekä ne, jotka pelkäävät osallistumisen johtavan vainoon. Osa näistä uskovista on mukana pienissä kotiryhmissä, joita on runsaasti eri puolilla maata.

Osa ei käy missään vaan jää sosiaalisen median ääreen ja kokee uskovien yhteyttä siellä.

– He katsovat saarnoja käymättä kirkossa. He kommunikoivat kristittyjen kanssa verkossa. He esittävät kysymyksiä verkossa, ja he saavat vastauksia kysymyksiinsä verkossa. Heidän ei tarvitse näyttää kasvojaan, Kalkandelen luonnehtii.

Kaiken edellä sanotun perusteella hän arvioi, että hänen kotimaassaan on noin 30 000 muslimitaustaista kristittyä.

Maan ortodoksisiin ja katolisiin seurakuntiin kuuluvia on arviolta noin 150 000. Myös niihin kuuluu pieni joukko muslimitaustaisia uskovia.

Islamiin kohdistuu maassamme todellinen vastareaktio, ja poliittiset johtajamme tunnustavat sen.

Nuoret tuovat energiaa

Turkin helluntailiikkeen emeritusjohtajan Ihsan Özbekin mukaan ympäröivän yhteisön paine vähentää kristinuskosta kiinnostuneiden etsijöiden halua osallistua seurakuntien tilaisuuksiin. Kristinusko nähdään Turkissa edelleen negatiivisena länsimaisena vaikutuksena, ja siksi nekin, jotka jumalanpalvelukseen tulevat, joutuvat pohtimaan uskonnon vaihtamista huolella.

– Jos nuori ihminen hyväksyy Kristuksen, hänet voidaan potkaista pois kotoa. Hän voi menettää työpaikkansa ja ystävänsä. Koulussa hänet eristetään, Özbek luettelee.

Vaikka yhä useampi turkkilainen on kriittinen islamia ja maan nykyhallinnon islamilaistamispolitiikkaa kohtaan, se ei tarkoita, että seurakunnat automaattisesti saisivat uusia jäseniä.

– Islamiin kohdistuu maassamme todellinen vastareaktio, ja poliittiset johtajamme tunnustavat sen. Kristittyinä kannamme kuitenkin Yhdysvaltojen ja Euroopan poliittista perintöä, eikä se aina ole hyvä. Monista ihmisistä on tullut agnostikkoja.

Nuorison kiinnostuminen kristinuskosta on seurakunnille suuri ilonaihe mutta myös haaste. Turkin laki ei kiellä uskonnon vaihtamista, mutta on laitonta johdattaa alle 18-vuotias henkilö kääntymykseen. Özbekin mukaan pastorit ovatkin joskus joutuneet sanomaan alaikäisille nuorille, etteivät nämä voi tulla tilaisuuksiin.

Pastorina minun on oltava luova ja terävä, jotta voin vakuuttaa heidät.

Ali Kalkandelenin mukaan nuorisoherätys vaatii seurakuntien työntekijöiltä uudenlaista osaamista.

– Nuorten pitäminen kirkossa on haastavaa. Heidän huomionsa saaminen on haastavaa. Pastorina minun on oltava luova ja terävä, jotta voin vakuuttaa heidät. He eivät pidä vanhanaikaisesta pastorityylistä eivätkä vanhanaikaisesta seurakuntakulttuurista. 

– Työntekijöinä meidän on otettava tämä huomioon ja mietittävä, miten saarnaamme heille evankeliumia ja miten vastaamme heidän tarpeisiinsa ja kysymyksiinsä. Mutta nuorilla on myös energiaa. He voivat tehdä niin paljon.

  – – – 

Luoteja kirkkorakennuksen seinässä

Sosiaalisen median yleistymisen vuoksi Turkin evankelisten yhteisöjen ja pohjoismaisten helluntailiikkeiden yhteinen Kanal Hayat -kanava lopetti satelliittilähetykset pari vuotta sitten. Kanavan ohjelmia on sen jälkeen voinut seurata vain sosiaalisen median sekä kanalhayat.tv-nettisivujen kautta.

Avainmedia rahoittaa ja tukee Kanal Hayatin toimintaa. Lisäksi Avainmedian työntekijät ovat käyneet kouluttamassa Turkin evankelisia seurakuntia sosiaalisen median hyödyntämisessä.

Pastori Ihsan Özbekin mukaan monet Turkin helluntaiseurakunnat tekevät sisältöjä Instagramiin, TikTokiin ja Facebookiin. Enimmillään yksittäinen julkaisu on saanut jopa yli miljoona käyttäjäreaktiota, mutta julkisuus ei ole ollut pelkästään positiivista. Viesteihin on vastattu solvauksin ja kirouksin, ja erään some-aktiivisen seurakunnan kokoontumistilan ulkoseinään ammuttiin.

– Ampujat on sittemmin vangittu. He eivät yrittäneet tappaa ketään vaan ainoastaan synnyttää pelkoa. 

– Sosiaalinen media tuo paljon etsijöitä kirkkoon, mutta samalla se herättää myös ei-toivottua huomiota.

Tue kohdetta – lahjoita