Tavallinen. Kuka?

”Tavallinen Virtanen” on erään suomalaisen, uudehkon televisio-ohjelman nimi. Aika osuva oivallus.

Virtanen on Suomen tavallisin sukunimi 1970–2021 ajanjaksolla. Nimen ”nen”-pääte tuo mukanaan pienennyksen ajatuksen. ”Tavallinen” vie kaiken hohdon tiehensä, ja sitten vielä pienennys. Voiko alemmas enää mennä? Vaatimattomuus on huipussaan.

Vuonna 2021 Virtanen sukunimenä on sijalla kaksi edellään Korhonen. Se oli äitini syntymänimi. Hämäläinen on nykyään sijalla kuusi. Siis hyvin tavallista sekin.

Hengellisessä maailmassa ”tavallisuus” on valttia. Jos siihen yhdistyy nöyryys, ollaan hyvässä seurassa. Tämä työpari, nöyryys tavallisuuden kera, on saanut aikaan valtavia asioita. Ajatellaanpa joitakin esimerkkejä Raamatusta. Neljä ”tavallista” miestä, joiden nimiä emme tiedä, kantoivat ramman miehen Jeesuksen luo. Purkivatpa katonkin saadakseen hänet oikeaan paikkaan, oikean henkilön luo. Heistä tuli suuren ihmeen mahdollistajia. Heistä on puhuttu pari tuhatta vuotta. Mutta emme vieläkään tiedä näiden ”tavallisten” miesten nimiä.

Kaivolla liikkunut samarialainen nainen tapasi siellä juutalaisen miehen. Mies alkoi keskustella hänen kanssaan. Ennenkuulumatonta! Keskustelun kuluessa juutalainen muuttui naisen mielessä ensin profeetaksi ja sitten messiaaksi. Sen tajuttuaan hänestä tuli evankelista, joka sai koko kaupungin liikkeelle. Mutta vieläkään emme tiedä hänen nimeään.

Apostoli Paavali oli monta kertaa hengenvaarassa. Paavalin päästyä kolmannella lähetysmatkallaan viimein Jerusalemiin salaliittolaiset aikoivat surmata hänet. Paavalin sisarenpoika sai kuitenkin kuulla hankkeesta. Paavali toimitti hänet sotilaskomentajan luo paljastamaan suunnitelman. Nuoren pojan valppaus ja auttamishalu pelastivat lopulta Paavalin hengen. Se pelasti meille myös kaiken arvokkaan opetuksen, minkä Paavali sijoitti myöhäisiin kirjeisiinsä. Uskovat parin tuhannen vuoden ajan ovat saaneet niistä opastusta elämäänsä ja palvelustyöhönsä. Ilman tuota poikaa Paavalin taival olisi loppunut ennenaikaisesti. Mutta emme tiedä pojan nimeä. Hän oli yksi tavallinen…

Tämä aika tarvitsee näitä virtasia, järvisiä ja jokisia. Tavallisia ihmisiä, joissa ja joiden kautta vesi liikkuu. Ihmisiä, jotka saavat olla vaikuttamassa yksilöiden ja jopa kaupunkien ja maiden muuttumiseen. He panevat itsensä likoon saavuttamattomien ihmisten ja kansojen hyväksi. Heidän jalkansa, kätensä, suunsa ja henkinen kapasiteettinsa ovat välikappaleina evankeliumin leviämisessä. He ovat niitä, jotka rientävät luovalla mielikuvituksella avuksi sinne, missä evankeliumille yritetään laittaa esteitä.

Ihailemme usein niitä, joilla on laaja ja näkyvä palvelutehtävä. He tarvitsevatkin tukeamme rukouksin ja taloudellisesti. Mutta Jumala tarvitsee myös ”tavallisia”, joiden rukoukset, lahjoitukset ja käytännön tuki ovat palasia siinä kokonaisuudessa, jossa avataan suljettuja maita, autetaan vainottuja veljiä ja sisaria, painetaan hengellistä kirjallisuutta ja tehdään mediasisältöä miljoonille.

Arto Hämäläinen on lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fida Internationalin emeritustoiminnanjohtaja ja missiologian tohtori.