”Minä menen taivaaseen…”

Slovjanskista kotoisin oleva sotilaspastori Jaroslav Pavenko (kuvassa edessä vasemmalla) kuoli suorittaessaan palvelustehtäväänsä.

Helmikuun alkupuolella saimme suru-uutisen Ukrainasta. Suomen seurakunnissa seitsemän vuotta sitten vieraillut Pavenkon pariskunta menetti jo kolmannen poikansa sodan jaloissa.

Vuoden 2014 Slovjanskin miehityksen aikana venäläismieliset separatistit vangitsivat kaksi heidän poikaansa, Ruvymin ja Albertin, sekä kaksi diakonia, Volodymyr Velytškon ja Viktor Bradarskin helluntaipäivän jumalanpalveluksen jälkeen. Vasta kuukautta myöhemmin kävi ilmi, että veljiä oli kuulusteltu ja kidutettu koko iltapäivä ja yö ja sitten surmattu heti seuraavana päivänä. Heidän ruumiinsa löytyivät joukkohaudasta.

Lauantaina 4. helmikuuta 2023 viisi sotilaspastoria (kolme Pavenkon veljestä – Jaroslav, Volodymyr ja Artur sekä Dmytro Hoška ja Volodymyr Streltsov) palveli lähellä Zarichnen kylää noin 30 km päässä Slovjanskista. Yllättäen heidän ryhmänsä joutui usean raketinheitinjärjestelmän tulituksen kohteeksi.

– Smertš osui meihin, UCCEF:n sotilaspastoreiden työn koordinaattori Volodymyr Streltsov kertoi. – Meillä oli asianmukaiset varusteet – kypärät ja luotiliivit – mutta yksi sirpale osui Jaroslavin luotiliivin alle. Ryntäsimme hänen luokseen rukoillen. Hän oli tajuissaan vielä matkalla sairaalaan ja rukoili kanssamme.

– En koskaan unohda hetkeä, jolloin Artur piti veljensä päätä ja rukoili koko sydämestään, Volodymyr jatkoi. – Jumala antoi meille vielä tämän hetken… Viimeiset sanat Jaroslavin suusta olivat: ”Minä menen taivaaseen!”

Jaroslav Pavenko oli palvellut sotilaspastorina jo vuodesta 2015 lähtien, sijaitsihan rintamalinja vain muutamien kymmenien kilometrien päässä hänen kotoaan Slovjanskista. Monien muiden helluntaiveljien tavoin hän palveli armeijassa vapaaehtoisena sotilaspastorina.

Volodymyr Streltsov muisteli, että vuoden 2014 tapahtumien jälkeen hän oli kysynyt Jaroslavilta, mitä heidän pitäisi tehdä tämän veljien surmaajille.

– Jaroslav halasi silloin minua ja vastasi: ”Isä sanoi, että me emme kosta.”

Juuri tätä sanomaa Jaroslavin isä Oleksandr kävi puolisonsa kanssa Suomessakin kertomassa:

– Kaikki on Jumalan kädessä, meidän tehtävämme on valvoa ja olla valmiit, sillä milloin hyvänsä voi tapahtua pahoja asioita.

Rukoillaan lohdutusta koko Pavenkon perhekunnalle! Jaroslavia jäivät kaipaamaan puoliso sekä nuori tytär. Samoin hänen isänsä ja äitinsä suru on valtava, heidän seitsemästä pojastaan kolme on menehtynyt, jäljellä on neljä poikaa ja kaksi tytärtä perheineen.