Missä olette, aikamme wycliffet?

Raamatun alkulehdiltä sen loppuun välittyy Jumalan kiinnostus kansoja kohtaan. Ne eivät ole Hänelle kasvottomia numeroita tai kuivia tilastoja. Ihmisillä on nimet ja identiteetti.

Hyvä esimerkki on Ensimmäisen Mooseksen kirjan 10. luku, jossa selvitetään Nooan pojista polveutuvat kansat. Raamatun viimeisessä kirjassa palataan samaan teemaan. Sieltä selviää, että Jumalalla on ollut suunnitelma kaikkien kansojen pelastukseksi. Tämän pelastusoperaation keskeinen persoona on teurastettu Jumalan Karitsa, Jeesus Kristus, joka kykenee vapauttamaan ihmiset pahan vallasta.

Suomen helluntaiseurakuntien lähetysjärjestöt Avainmedia, Fida International sekä Elämä ja Valo ovat Jumalan työkaluja tämän tehtävän toteuttamisessa – yhdessä muiden järjestöjen kanssa. Kaiken lähetystyön ytimessä ovat silti paikalliset seurakunnat. Samaa, mitä tekivät Vähä-Aasian seurakunnat ensimmäisellä vuosisadalla, tekevät nyt miljoonat paikallisseurakunnat ympäri maailmaa.

Seurakuntien määrä itsessään ei tietenkään takaa tulosta, mutta jos niissä on varhaisen Tessalonikan seurakunnan Henki, ne ovat vastustamattomia. ”Teidän keskuudestanne on Herran sana kaikunut, ei ainoastaan Makedoniaan ja Akhaiaan, vaan kaikkialle…” (1. Tess. 1:8).

Kielen merkitystä ei voi sivuuttaa.

* * *

Kysymys on Herran Sanan leviämisestä. Jotta työn ydin olisi ymmärrettävä, kielen merkitystä ei voi sivuuttaa. Vanhan testamentin kirjoituksia voitiin lukea kreikaksi jo ennen Jeesuksen aikaa. Kreikankielinen Septuaginta-käännös oli apostoleille keskeinen työkalu, kun he julistivat evankeliumia Välimeren ympäristössä.

300-luvun alkuun mennessä Uuden testamentin tekstejä voitiin kreikan lisäksi lukea syyriaksi, latinaksi ja koptiksi. Seuraavaksi Uutta testamenttia pääsivät omalla kielellään lukemaan gootit, armenialaiset, etiopialaiset ja georgialaiset.

Keskiajan lopulla merkittävän käänteen Raamatun käytössä sai aikaan John Wycliffe, joka käänsi koko Raamatun englanniksi. Uskonpuhdistuksen myötä Martti Lutherin laatima saksankielinen käännös oli käänteentekevä.

1 646 kieltä on yhä ilman edes pientä katkelmaa Raamatusta.

* * *

Kääntäjien lisäksi tarvitaan Raamattujen levittäjiä. 1700-luvulla John Wesleyn toiminnan synnyttämä hengellinen herätys sai aikaan janon Raamatun lukemiseen. Orjuutta vastaan taistellut William Wilberforce oli myös Raamatun levittämisen esitaistelija. Mielenkiintoinen raamattuinnostuksen airut oli myös walesilainen Mary Jones. Hän säästi seitsemän vuotta voidakseen ostaa Raamatun ja käveli sitten yli 40 kilometriä ostaakseen sen. Myöhemmin hänen tarinansa innoitti Britannian Raamattuseuran perustamista.

Tällä raamattukiinnostuksen nousukaudella syntyivät myös monet muut raamattuseurat. Ne käynnistivät raamattulevityksen lyhyessä ajassa yli 30 maassa.

Maailman noin 7 400 kielestä 1 646 on yhä ilman edes pientä katkelmaa Raamatusta. Nyt kysytään, missä ovat meidän aikamme wycliffet ja wilberforcet.

Kirjoittaja on Fidan emeritustoiminnanjohtaja.