Sodan jatkuessa seurakuntien tehtävä on tullut yhä merkittävämmäksi.

Juri Kulakevich: ”Rukoustuki tärkeintä Ukrainalle”

Jaa uutinen

Sota Ukrainassa jatkuu kahdeksatta vuotta ja Venäjän viimeinen hyökkäysvaihe kymmenettä kuukautta. Kotinsa on sodan vuoksi joutunut jättämään 14 miljoonaa ihmistä. Kuolleita on kymmeniä tuhansia.

Ukrainan helluntaikirkon ulkosuhteiden johtaja Juri Kulakevich pääsi käymään Avainmedian toimistolla lokakuun lopussa. 18–60-vuotiaat miehet eivät pääsääntöisesti voi tällä hetkellä poistua maasta. Juri kertoi mahdollisuudestaan matkustaa Suomeen.

– Ukrainan helluntaikirkolla on muutamia valtuutettuja edustajia, joille on myönnetty lupa maasta poistumiseen humanitaarisen avun keräämiseksi. Omalla kohdallani en tätä lupaa tarvitsisi, sillä kotona Kiovassa on vaimoni kanssa kolme alle 18-vuotiasta tytärtä – peruste, joka oikeuttaa maasta poistumiseen. Neljäs tyttäremme opiskelee yliopistossa, kertoi Juri Kulakevich.

Käydessään Avainmedialla Juri tarkisti välillä puhelimestaan vaimonsa viestit ja sai kuulla kuuden ohjuksen osuneen siviilikohteisiin Kiovassa samana aamuna. 50 ohjuksesta 44 oli onnistuttu torjumaan.

Valmiit palvelemaan

Juri kertasi aluksi helmikuun tapahtumia.

– Kun Venäjän hyökkäys alkoi helmikuussa, Ukrainan helluntaiseurakuntien johto oli juuri kokoontunut edellisenä päivänä.

Tehtävämme oli selvä: pyrimme olemaan ihmisten avuksi kaikessa missä voimme. Olimme myös organisoituneet hyvin.

– Hyökkäyksen alkuvaiheessa seurakunnista muodostui evakuointikeskuksia ja naisia ja lapsia autettiin eteenpäin heidän jatkaessaan joko sukulaisten luokse tai ulkomaille. Miesten jäädessä paikoilleen koimme eräänlaisen ihmeen, kertoi Juri.

– Monet miehistä olivat sellaisia, joiden vaimot kävivät seurakunnan tilaisuuksissa. Aiemmin monet näistä miehistä eivät olleet niin kiinnostuneita seurakunnan toiminnasta. Nyt he tahtoivatkin tulla meidän avuksemme ja olla mukana kaikessa.

Sodan jatkuessa seurakuntien tehtävä ja rooli on tullut yhä merkittävämmäksi.

Pyyntö rukoustukeen puolustusvoimista

– Ukrainan puolustusvoimien pääesikunnan apulaispäällikkö eversti Volodymyr Koval tuli henkilökohtaisesti kiittämään seurakuntien edustajaa.

Hänen terveisensä oli, että rintamalla on tapahtunut niin paljon sellaista, jota ei voi nimittää miksikään muuksi kuin ihmeeksi.

Hän kehotti välittämään terveisensä seurakunnille ja pyynnön, että kristityt yhä jatkaisivat rukoustaan, kertoi Juri.

– Saimme kuulla Mykolajivin ja Hersonin välisellä alueella asuvalta pastorilta, kuinka alueelle jääneet ihmiset olivat tulleet kertomaan, mitä seurakunta ja kirkkorakennus heille merkitsee.

”Kun näemme jonkun seurakunnan työntekijän kirkon pihalla tai vain valon kirkon ikkunassa, se antaa meille toivoa ja rohkaisee kestämään tämän hetken”, olivat ihmiset kertoneet pastorille.

Juri Kulakevich kertoo, että Ukrainan helluntaikirkolla on 3-4 akkreditoitua sotilaspastoria puolustusvoimien palveluksessa. Tämän lisäksi monet seurakuntien työntekijät ovat kokemuksensa vuoksi päässeet mukaan mm. sotilassairaaloiden yhteydessä oleviin kuntoutuskeskuksiin, joissa apua saavat sotilaiden lisäksi heidän omaisensa.

– Useinkaan lääkäreillä ei riitä aika eikä osaaminen omaisten sielunhoitoon, kun kyseessä on vammautunut sotilas ja hänen perheensä, sanoo Juri Kulakevich.

Apua rintaman tuntumaan

Ukrainan helluntaikirkolla on mahdollisuus auttaa myös rintaman tuntumassa olevia seurakuntia ja niiden työntekijöitä, jotka ovat jääneet paikoilleen.

Avun tarve on valtava, sillä lähes kaikesta on puutetta.

– Pankkien kautta emme voi tällä hetkellä heitä auttaa, mutta pystymme välittämään heille käteistä rahaa, kertoi Juri.

Juri kiitti suomalaisia kristittyjä sekä esirukous- että taloudellisesta tuesta. Avainmedia jatkaa Ukrainan helluntaikirkon sekä RadioM:n tukemista taloudellisesti.

Juri Kulakevichin lähtiessä kotimatkalle Avainmedian henkilökunta siunasi hänet matkaan. Muistoksi Juri jätti juhlateoksen Ukrainan helluntaiherätyksen 100-vuotisesta historiasta.

– Olkoot seuraavat sata vuotta Jumalan siunaamia Ukrainalle, totesimme yhdessä.

Teksti ja kuva Eero Antturi

Tue kohdetta – lahjoita