Mistä tekijät seurakunnan mediatyöhön?

Seurakunnat ympäri maailmaa kipuilevat, kuinka saada vapaaehtoisia palvelemaan.

Jaa blogikirjoitus

Myös seurakuntien mediatyöhön on yhtä lailla hankala löytää osaavia tekijöitä kuin vaikka seurakunnan keittiöön.

Tarve lisäkäsille seurakunnassa on kuitenkin hyvä, koska sen myötä löytyy tilaa ja paikkoja uusille ihmisille. Jotta palveleminen tulisi mahdolliseksi mahdollisimman monelle, jo vastuussa olevien on kuitenkin ensin syytä kysyä itseltään kaksi kysymystä.

Ensimmäinen kysymys on, kuka uskoi ja antoi vastuuta juuri minulle? Kuka oli se henkilö, joka näki jotakin ja otti riskin, jotta saimme paikan palvella seurakunnassa? Jeesuksen kutsuessa opetuslapsia palvelustyöhön opetuslapset eivät olleet valmiiksi koulutettuja ammattilaisia. Miten oli meidän laitamme palvelustyömme alkaessa?

Toinen vakavampi kysymys on, keihin olemme itse uskoneet ja luottaneet niin paljon, että olisimme jakaneet vastuuta tai jopa luovuttaneet vastuumme heille?

Usein nuorten ajatellaan syrjäyttävän vanhemmat seurakunnassa. Eräässä aasialaisessa kasvavassa seurakunnassa ajatus on käännetty toisin päin: nuoret mahdollistavat vanhemmille kasvun uusiin tehtäviin. Ilman uusien ikäluokkien eteenpäin työntävää vaikutusta vanhemmat eivät pääsisi koskaan seurakunnassa kasvamaan heille tarkoitettuihin, merkittävämpiin rooleihin.

Seurakunnan mediatyöhön parhaat asiantuntijat löytyvät varhaisnuorista, 13-vuotiaista (tai jopa alle) ylöspäin. He tarvitsevat kuitenkin työlle ohjaajia, ja parhaiten heitä voivat ohjata juuri aikuisuuden kynnyksellä olevat nuoret. Työntekijät ja -ohjaajat kohtaavat kuitenkin monenlaisia kysymyksiä ja haasteita mediatyössä. Tähän he tarvitsevat taas vanhempien henkilöiden mentoroivaa kokemusta, tukea ja kannustusta.

Yksilön näkökulmasta palvelupaikan löytäminen etenkin nuorena on kriittistä, koska siten henkilö kokee olevansa tarpeellinen osa seurakuntaruumista ja sitoutuu paremmin seurakuntaan kuin sellainen, jolle tarjolla on vain penkinkuluttajan paikka ja jota kukaan ei kaipaa muutoin kuin ehkä kolehdinkeruun aikana.

Entä jos seurakunnassa ei ole lapsia ja nuoria tai heillä kaikilla on jo palveluspaikka? Edesmennyt pastori David Wilkerson kohtasi tämän saman haasteen ja pyysi Mau Mau -jengiä Nicky Cruzin johdolla keräämään kolehtia – Wilkersonin riskinotto ja luottamuksen osoitus olivat Cruzin tulevaisuuden kannalta merkityksellisiä, ja loppu on historiaa.

Voisiko tällainen riskinotto meidän seurakunnissamme ilman seurakunnan jäsenyyttä tai uskossa oloa olla mahdollista? Uskommeko edelleen, että Jumalan sana, jota seurakunnissa julistetaan, ei palaa tyhjänä? Voisimmeko ajatella, että työvoimaa vähentävien robottikameroiden hankkimisen sijaan etsisimme Cruzin kaltaisia ihmisiä ja pyytäisimme heitä palvelemaan kameran takana tai vaikka miksauksessa? Kuka uskaltaa ottaa riskin?

Riskinotosta päättävien ja tulokkaita johtavien ja mentoroivien tulee hyväksyä, että kaikki eivät tule olemaan menestystarinoita. Jeesuksen kokoamassa opetuslasten joukossa oli myös sama tilanne – ja silti Jeesus valitsi tämän tavan aloittaa maailmanlaajuinen lähetystyö.

Kirjoitus on julkaistu myös Paimen Plus -lehdessä 15.9.2023.

Lisää lukemista

Avainblogi

Erilaisia ihmeitä arjen keskellä

Juri Kulakevich kertoo Juhannuskonferenssissa Jumalan ihmeistä, joita ukrainalaiset ovat saaneet kokea sodan aikana.

Avainblogi

Oletko sinä valonsytyttäjä?

”Viikoittaisen rukousillan piti alkaa, mutta kukaan uskovista ei uskaltanut lähteä kodistaan.”