”On tullut aika käynnistää uusi esirukouskampanja”

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta rukousristiretkitoiminnan alkamisesta. Sen kunniaksi lokakuun alussa järjestettiin Norjassa Itä–Länsi-konferenssi. Oslon lähelle Aulin Betel-kirkkoon kokoontui yli sata osanottajaa eri maista.

Norjan helluntaikirkon johtohenkilöiden lisäksi paikalla oli vielä nykyisinkin Venäjällä ja Ukrainassa ym. entisissä Neuvostoliiton maissa työtä tekeviä norjalaisia lähettejä. Minä olin yksin Suomesta, ja edustettuina olivat myös Ruotsi, Ukraina, Valko-Venäjä ja Moldova.

Kun norjalainen nuori mies Hans Myrvold kuuli 1970-luvun alussa Neuvostoliiton kristittyjen tilanteesta, hän sai Jumalalta näyn järjestelmällisestä esirukouksesta maan tilanteen puolesta. Vuonna 1973 norjalaisille helluntaiseurakunnille jaettiin kaupunki tai jokin muu alue Neuvostoliitosta rukousaiheeksi. 

Norjassa rukousrintamaan liittyi 258 seurakuntaa, Ruotsissa 270 ja Suomessa joitakin vuosia myöhemmin 170 seurakuntaa. Yhteensä noin 700 seurakuntaa Pohjoismaissa pommitti rukouksillaan itäistä valtakuntaa.

Valitettavasti itse Hans Myrvold ei ollut paikalla – hän oli saanut taivaskutsun viime vuonna 94 vuoden ikäisenä. Hän kävi elämänsä aikana 60 kertaa idässä ja organisoi sinne myös kirjallisuus- ja humanitääristä apua suuret määrät.

Oliko näillä rukouksilla ollut vaikutusta?

Puheenvuorojen perusteella tästä ei ole epäilystäkään – Neuvostoliitto hajosi ja sen jälkeen 15 entisessä neuvostotasavallassa on itsenäistymisen jälkeen nähty huimaa seurakuntien määrän kasvua.

Moldovan helluntaijohtaja Viktor Pavlovski kertoi, että vuonna 1993 maassa oli 67 helluntaiseurakuntaa, mutta nyt niitä on 402! Maassa on täysi vapaus toimia. 

– Uskoitteko te itse lännessä, että tällainen muutos voisi tapahtua, Pavlovski kyseli. – Vaikka me kuulimme profetioita, niin silti me emme uskoneet tällaisen ajan koittavan.

Vaikka Moldova on Euroopan köyhin valtio, uskovat ovat auttaneet Ukrainan pakolaisia, joita maahan on tullut yli miljoona.

– Me näimme selvästi, että seurakunta ei ole organisaatio vaan elävä organismi. Seurakunnat olivat ensimmäisinä auttamassa pakolaisia.

Juri Kulakevitš kertoi vastaavanlaisesta kehityksestä Ukrainassa:

– Vuonna 1991 Ukrainan helluntaikirkkoon kuului 400 seurakuntaa, tänään niitä on yli 1750. 

Videotervehdyksen lähettänyt Valko-Venäjän helluntaijohtaja Leonid Birjuk iloitsi niin ikään kasvusta – maassa on noin 500 helluntaiseurakuntaa.

– Mutta tarvitsemme edelleen teidän esirukouksianne, hän pyysi.

Suomi lähimpänä

Kun rukousristiretki käynnistyi Suomessa, se johti myös käytännön toimintaan. Vuodesta 1975 Avainsanoma-lehti julkaisi luetteloita Neuvostoliiton vankiloissa ja työleireillä kärsivistä kristityistä.

1980-luvun puolella noin 70 suomalaista helluntaiseurakuntaa solmi ystävyysseurakuntasuhteet itärajan takana oleviin seurakuntiin. Vierailuista ja käytännön avusta hyvänä esimerkkinä on rajantakainen Karjala. Suomalaisten lähettien avulla sinne perustettiin kymmeniä helluntaiseurakuntia. Norjalainen Venäjän-lähetti kiittelikin kyynelsilmin suomalaisten panoksesta myös rukoushuoneiden rakentamisessa.

Entä nyt?

Nykyinen maailmantilanne vaikutti luonnollisesti konferenssin teemaan. Monissa puheenvuoroissa tuli esille se, että menneinä vuosikymmeninä oli käynnissä ns. kylmä sota, mutta nyt on todellinen sotatilanne.

Entäpä jos jälleen 700 seurakuntaa rukoilisi määrätietoisesti sodan loppumista Ukrainassa? Samoin nousi esille ajatus, että idän vahvat seurakunnat voisivat aloittaa rukousristiretken Pohjoismaiden puolesta. Konferenssin aikana esitettiinkin rukousaiheita kustakin maasta ja rukoiltiin niiden puolesta.

Seurakunta sodassa

Juri Kulakevitš kiitti viesteistä, jotka varsinkin sodan alkuvaiheissa viime vuonna rohkaisivat.

– Me koimme, että me emme ole yksin.

Juri kertoi, että virallisten tietojen mukaan yli 70 % Ukrainassa jaetusta humanitäärisestä avusta on tullut seurakuntien kautta.

– Kun te osoitatte meille rakkautta, me voimme jakaa sitä toisillekin.

Monille seurakuntien nuorille miehille tilanne on ollut valtavan kasvun paikka. He soittelevat pastorilleen ja kysyvät neuvoa, kun toiset sotilaat pyytävät rukoilemaan puolestaan kuultuaan heidän olevan kristittyjä. Ja pian pastorit saavat jo palautetta:

– Minä olen rukoillut yksinkertaisia rukouksia, niin kuin olet neuvonut, ja täällä tapahtuu ihmeitä!

Uusi lähetyskenttä

Anatoli ja Viktoria Raitšinets, jotka edustivat Ukrainan raamattuseuraa, kertoivat, että sodan aikana maassa on jaettu 800 000 Raamattua.

– Vastaantulijoita haastatellessa selvisi, että noin 80 % sanoo olevansa kristitystä perheestä, osa jopa kastettu, mutta silti eivät käy kirkossa. Ja 99 % heistä ei omista Raamattua, Anatoli kertoi.

– Me otimme saarnapöntön rukoushuoneeltamme ja kannoimme sen metroasemalle Kiovassa, hän jatkaa. – Siellä ei tarvinnut tehdä itse aloitetta, vaan ihmisiä oli jonoksi asti kysymässä uskon asioista. Heidän puolestaan rukoiltuamme olemme saaneet todistaa monia ihmeitä, kun Jumala on tarttunut asioihin.

Tilanne on kuitenkin suuri haaste seurakunnille, sillä missään raamattukoulussa ei ole opetettu, miten toimitaan sotatilanteessa.

Viktoria puolestaan totesi, että Ukrainassa on valtava tarve tuhansista vapaaehtoisista eri seurakunnista, jotka tulisi kouluttaa auttamaan traumatisoituneita ihmisiä.

– Se on kokonainen lähetyskenttä, joka pitää ottaa vakavasti.

Dialogi Venäjän ja Ukrainan helluntaikirkkojen välillä

Noin 30 vuotta sitten Ukrainasta lähti yli 300 lähettiä Venäjälle. He ovat perustaneet siellä lukuisia seurakuntia ja monet työskentelevät maassa edelleen. Maiden välillä on valtavasti vaakatason suhteita, mutta kontakteissa pitää olla varovainen, ettei vahingoita kumpaakaan osapuolta.

Helluntaijohtajat ovat käyneet keskustelua nykytilanteesta, mutta tiettyjä näkemyseroja käytännön toimista on edelleen.

Viikonlopun yksimielinen johtopäätös oli, että rukousten tarve ei ole vähentynyt, nyt on aika käynnistää uudelleen esirukouskampanja entisen Neuvostoliiton maiden puolesta.

Heikki Jäntti