Seurakunnat toimivat aktiivisesti Ukrainan ja Venäjän rintaman molemmin puolin

Reilun kahden vuoden aikana varsinkin Ukrainan seurakunnat ovat kokeneet suuren muutoksen toimintaympäristössään.

Vaikka sotatilanne ei ole helppo, niin siitä huolimatta tai ehkäpä juuri sen vuoksi evankelisten seurakuntien merkitys on lisääntynyt kansan keskuudessa.

Jo yli 30 vuoden eli koko itsenäisyyden ajan jatkunut Ukrainan helluntaikirkon seurakuntien lukumäärän kasvu on jatkunut nykytilanteessakin. Kun vuonna 1991 seurakuntia oli noin 400, niitä on nyt lähes 1800.

– Seurakunnat nähdään nyt turvapaikkoina yhteiskunnassa niin hengellisesti kuin fyysisestikin, kertoo Ukrainan helluntaikirkon ulkomaansuhteiden vastaava Juri Kulakevich.

Vapauden aika

Olemme kuulleet monia todistuksia Jumalan avusta Ukrainassa, mutta mikä on tilanne rintaman toisella puolella, Venäjällä?

Neuvostoliiton romahdettua Venäjän seurakunnille koitti ennennäkemätön vapaus toimia. Myös yhteistyö lännen kristittyjen kanssa sai monia käytännön muotoja. Hyvänä esimerkkinä suomalaisten osallisuus kymmenien helluntaiseurakuntien perustamisessa Karjalaan.

Avainmediallekin avautuivat ovet kirjallisuuden viemiseksi itänaapuriimme kuorma-autolasteittain. Rajalla riitti yksi A4-paperi, jossa oli lahjakirja satojen ja jopa tuhansien Raamattujen, Uusien testamenttien ym. hengellisten kirjojen läpipääsemiseksi. Myöhemmin kirjallisuuden painatus siirtyi Venäjälle, ja Avainmedia tukikin monien vuosien ajan Venäjän helluntaikirkkoa auttaen painattamaan kirjallisuutta sen evankelioimistiimeille. Helluntaikirkon johtajan Eduard Grabovenkon näky syrjäistenkin seutujen evankelioimisesta on toteutunut niin, että vuodesta 2010 seurakuntien määrä kasvoi 1700:sta 3150:een yhdentoista vuoden aikana.

Uusi rautaesirippu

– Mutta nyt jo kolmatta vuotta yhteydet lännen kristittyihin ovat olleet huomattavasti harvempia, kertoo Rauli Lehtonen, Avainmedian hallituksen asiantuntijajäsen. – Putinin uusi kuusivuotiskausi presidenttinä tuskin parantaa tilannetta.

– Voimme puhua jopa siitä, että nyt on nousemassa uusi rautaesirippu idän ja lännen välille, Lehtonen jatkaa.

– Evankelisten kristittyjen keskuudessa suhtautuminen Putiniin on kaksijakoista, Lehtonen selvittää. – He kannattavat yhteiskunnassa esillä olevia kristillisiä arvoja, esim. perhearvoja, ja vastustavat aborttia ja liberalismia.

– Mutta mitä tulee sotaan ja veljeskansan tuhoamiseen, niin sitä uskovat eivät voi hyväksyä, Lehtonen sanoo. – Valitettavasti hekin ovat osaltaan maansa vääristyneen tiedonvälityksen uhreja.

– Helluntailaisten ja baptistien keskuudessa vanhempi sukupolvi seuraa etupäässä venäjänkielistä uutistarjontaa, mutta nuoremmalla sukupolvella on mahdollisuus saada tietoja sosiaalisen median kautta ja näin he ovat kriittisempiä Kremlin politiikkaa kohtaan, Lehtonen on havainnut. – Näin seurakuntien sisälle saattaa muodostua eri tavoin ajattelevien ryhmittymiä.

Todellinen kristillisyys kiinnostaa

– Vaikka lännessä saatetaan luulla, että sotatilanne on lamaannuttanut idän seurakuntien toiminnan, niin näin ei ole todellisuudessa tapahtunut, Rauli Lehtonen selvittää.

– Seurakunnat lähettävät edelleen lähetystyöntekijöitä Siperiaan, Kaukasiaan ja saavuttamattomien kansojen pariin sekä järjestävät lähetyskonferensseja ja evankelioimiskampanjoita.

– Kun droonit lentävät Ukrainasta Venäjälle ja omat pojat joutuvat rintamalle, sillä on ollut Venäjälläkin samansuuntainen vaikutus kuin rintaman toisella puolella, Lehtonen jatkaa. – Seurakuntiin on hakeutunut enemmän ihmisiä etsimään jotain todellista.

Ukrainasta on lähtenyt pakolaisina miljoonia ukrainalaisia länteen, mutta harvemmin mainitaan, että kaksi miljoonaa ukrainalaista on paennut Venäjälle.

– Venäjän evankeliset seurakunnat tavoittavat näitä pakolaisia, onhan se kielenkin puolesta yksinkertaisempaa kuin lännessä, Lehtonen sanoo.

Rukous on avainasemassa

Kun käytännön tavat olla läheisessä yhteydessä ja yhteistyössä Venäjän evankelisten kristittyjen kanssa ovat rajoittuneet, meidän tulee lännessä pitää huolta siitä, että emme ainakaan rukouksissamme unohda itänaapurimme uskonveljiä ja -sisaria.

– Uskonveljillemme ja -sisarillemme idässä on hyvin tärkeä tietää, että me emme ole heitä hylänneet, Rauli Lehtonen muistuttaa. – Älkäämme antako uuden rautaesiripun nousta uskovien välille!