On aika rukoilla

Kun vuosia sitten muutimme uudelle asuinalueelle, veivät varkaat yöllä talomme edessä olevan automme pölykapselit. Nuorin tyttäremme Inez oli tuolloin seitsemän vanha. Kun hänen kanssaan rukoilimme iltarukousta, pyysimme Jumalalta, että varkaalle tulisi huono omatunto ja hän palauttaisi pölykapselit. Aamulla talomme edessä, vain parin metrin päässä autostamme, oli kaksi meille kuuluvaa pölykapselia. Kaksi neljästä kuitenkin puuttui, ja jouduin miettimään, että millä vakavuudella olin oikein rukoillut, sillä olin varma, että nuo kaksi palautettua olivat siinä sen vuoksi, että Inezin rukous oli kuultu.

Tapahtuman voi tietysti ottaa kevyestikin eikä siitä pidä vetää teologisia johtopäätöksiä. Kuitenkin jäin miettimään jo tuolloin omaa rukouselämääni ja sitä, miten osaisin paremmin rukoilla.

Meidän ei edes tarvitse rukoilla omassa voimassamme. Jeesuksen opetuslapsetkin kokivat tarvetta oppia rukoilemaan:

”Ja kun hän oli eräässä paikassa rukoilemassa ja oli lakannut, sanoi eräs hänen opetuslapsistansa hänelle: ’Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa’.” (Luuk. 11:1).

Jeesus tahtoo tänäkin päivänä opettaa meitä rukoilemaan. Se voisi ollakin aivan ensimmäinen rukouksemme. Pyytäkäämme siis sitä häneltä.

Andrew Murray kirjoittaa suositussa kirjassaan Kristuksen kanssa rukouksen koulussa (RV-kirjat 1980):

”Rukous on yhteyttä Näkymättömään ja Pyhään. Rukouksen kautta ovat iankaikkisen maailman voimat asetetut käytettäviksemme. Rukous on kristillisyyden tosi olemus, kaiken siunauksen uoma. Se on elämän ja voiman salaisuus.”

Pastori Carter Conlon kirjoittaa kirjassaan On aika rukoilla (Krist. kirja- ja musiikkikustannus 2020): ”Seurakunta on syntynyt Jumalan yliluonnollisesta voimasta. Siksi se voi elää ja kasvaa ainoastaan yliluonnollisen voiman avulla. Tuleva herätys on suorassa suhteessa siihen, rukoilevatko uskovat voimaa voidakseen käydä Jumalan avaamista ovista. Sitä voimaa saamme ainoastaan Pyhältä Hengeltä, joka asuu sisimmässämme.”

Jos siis kaipaamamme voima on tavoitettavissa rukouksen kautta, niin teemme oikein, jos käytämme tuon mahdollisuuden niin itsemme kuin lähimmäistemme hyväksi.

Entä mikä on rukouksemme lähetystyössä? Joosuan kirjassa on jae: ”Kun Joosua oli tullut vanhaksi ja saavuttanut korkean iän, Herra sanoi hänelle: ’Sinä olet jo hyvin iäkäs, mutta valloittamatonta maata on vielä paljon.’” (Joosua 13:1).

Tahtoisin rohkaista jokaista, jota on siunattu korkealla iällä. Vaikka voimat eivät enää ole samat kuin nuorena, voimme silti yhä kuulla Herramme äänen ja saamme puhua hänelle. Saamme myös yhtyä nuorempien rukoilijoiden joukkoon ja tavoitella kaikkia niitä lupauksia, jotka Jeesus meille lupasi. Lähetystyön suhteen saamme yhdessä rukoilla, että koko maailma saa kuulla evankeliumin – aina maan ääriä ja pienimpiä kansoja myöten. Valloittamatonta maata on yhä jäljellä.

Rukoilkaamme yhdessä, että Herra Jeesus ohjaisi ajatuksiamme ja tekojamme, että kulkisimme tietä, jolle hän itse meitä johdattaa. Rukoillaan, että hän tänä kesänä avaisi silmämme ja sydämemme näkemään lähimmäistemme hädän ja tarpeet, joihin juuri meillä on mahdollisuus vaikuttaa. Rukoillaan myös, että Jeesuksen oma rukous voisi tulla meidän rukoukseksemme, ja Jumalan tahto saisi tapahtua niin omassa elämässämme, Avainmedian työssä kuin koko maailmassa.

On aika rukoilla.

”Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.” (Apt. 4:31).