Oi Betlehem!

Oi Betlehem sä pienoinen
Min peittää tyyni yö
Sun untas vaiti vartioi
Tuoll yllä tähtivyö
Vaan kujillasi loistaa
Myös valo valtainen
Ja värjyy toivo kaipaus
Siell aikain ammoisten

On Kristus siellä syntynyt
Mi meille lohdun suo
Kun kansa nukkuu kaiken maan
Käy enkelit sen luo
Ja aamutähti loistaa
Tuo viestin taivaisen
Ja luojan kertoo kunniaa
Ja rauhaa ihmisten

Näin kauniisti runoilee Phillips Brooks tunnetun joululaulunsa kahdessa ensimmäisessä säkeessä V. Artin suomennoksena. Brooks, joka oli episkopaalisen kirkon piispa Massachusettsissa, Yhdysvalloissa, runoili laulun sanat pyhäkoulua varten 1868. Lienee varmaa, että Betlehemin omakohtainen näkeminen antoi Phillips Brooksille sysäyksen tämän virren kirjoittamiseen. Hän oli tuolloin viettänyt vuoden loman matkustellen Euroopassa ja Lähi-idässä. 

”Aikaisen illallisen jälkeen otimme hevoset ja ratsastimme Betlehemiin”, hän kirjoitti kotiin jouluviikolla 1865. ”Kahden tunnin päästä saavuimme kaupunkiin, joka sijaitsi kukkulan itäisellä harjanteella, jota ympäröivät sen terassimaiset puutarhat. Muistan, miten seisoin vanhassa kirkossa Betlehemissä, lähellä sitä paikkaa, jossa Jeesus syntyi. Koko kirkko kaikui tuntikausia loistavia ylistyshymnejä Jumalalle; jälkeen päin minusta on aina uudelleen tuntunut kuin kuulisin nuo äänet ja soinnut, jotka tunsin niin hyvin ja jotka kertovat toisilleen Vapahtajan ihmeellisestä syntymäyöstä… Pelloilla, joiden läpi ratsastimme, oli yhä paimenia vartioimassa laumojaan.” 

Brooks palasi kotiinsa syyskuussa 1866, ja laulun on täytynyt muotoutua hänen mielessään, kun hän kotona mietiskeli näkemäänsä. 

Jouluna 2023 ajatukseni ja rukoukseni ovat Avainmedian jälkihoitotiimin luona Betlehemissä. Koko loka- ja marraskuun olemme saaneet heiltä erilaisia viestejä, ja aika ajoin olemme olleet huolissamme heidän voinnistaan, sillä olosuhteet eivät ole olleet rauhalliset. Jumala on kuitenkin tiimin jäseniä ja heidän perheitään varjellut.

Betlehem on yhä maailman tapahtumien keskiössä. Nyt sen öisellä taivaalla välkkyy rakettien ja ohjusten palava hehku ja räjähdykset. Yli kaksi tuhatta vuotta sitten Betlehemissä kuultiin taivaallisen sotajoukon viesti: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
Joudun vakavasti miettimään, miten tämä rauhan sanoma on otettu vastaan ja onko se yhä voimassa? En voi muuta kuin ihastella Raamatun paimenten ajatuksenkulkua ja toimintaa: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” Meillä uskovilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin uskoa Jumalan omaan ilmoitukseen ja luottaa hänen sanaansa. Samalla kun rukoilemme ja toivomme rauhaa, meidän ei tarvitse vain kumartaa pientä vauvaa, vaan Herraamme, joka kuoli puolestamme. Nyt hän on taivaassa Isän oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme. 

Jeesus – nähdään pian. Rauhallista joulua!