Rupert Gruberin rakkain aarre

Käsiini osui kirja, joka kertoi tarinan vastauskonpuhdistuksesta, joka kohtasi Keski-Euroopan protestantteja. Yli 20 000 itävaltalaista protestanttia joutui uskonsa tähden jättämään kotimaansa ja omaisuutensa. Pakopaikka löytyi Itämeren tuntumassa sijaitsevasta Itä-Preussista, johon kuningas Fredrik Vilhelm I antoi vuonna 1732 asetuksen pakolaisten asuttamisesta.

Salzburgin lähistöllä elänyt Gruberin perhe oli hengellisen heräämisen seurauksena hankkinut Raamatun. Kielletyn kirjan hallussapito tuli vallankäyttäjien tietoon, minkä vuoksi perheen isä pantiin kahleisiin. Koska hän ei kidutuksista huolimatta paljastanut kirjan piilopaikkaa eikä luopunut uskostaan, hänet karkotettiin perheineen Itä-Preussiin. Perheen 12-vuotias poika, Rupert, jätettiin tätinsä hoiviin pitämään huolta kotitilasta. Lähtiessään isä kertoi pojalleen piilopaikan ja neuvoi tätä hakemaan voimaa Jumalan Sanasta.

Lähtiessään isä kertoi pojalleen piilopaikan ja neuvoi tätä hakemaan voimaa Jumalan Sanasta.

Usein ikävä kävikin pienelle pojalle ylivoimaiseksi, jolloin hän haki esiin pyhän kirjan. Toinen kova isku kohtasi poikaa, kun häntä hyvin hoitanut täti kuoli. Tilalle tuli nainen, joka päätti kitkeä pojasta kerettiläisyyden. Päivittäin Rupert joutui kokemaan hänen julmaa kohteluaan, mutta sai lohtua pyhästä kirjasta.

Kun poika kerran raskaan työpäivän jälkeen nukahti Raamattunsa ääreen, nainen yllätti hänet yrittäen repiä kirjan pojan käsistä. Rupert oli kuitenkin nopeampi ja vei Raamatun piilopaikkaansa. Nainen ei jättänyt asiaa sikseen, vaan kanteli siitä kirkollisille viranomaisille. Pojan onneksi katolinen pappi kuuli asiasta ja kuiskasi pojalle tämän tavatessaan: ”Jos olisin sinun asemassasi, lähtisin heti etsimään vanhempiani.” Seuraavana aamuna Rupert lähti pakoon kauniista kotilaaksostaan. Reppuun hän oli pakannut vähän evästä ja ison raskaan Raamatun.

Matka läpi Saksan eteni vaivalloisesti. Välillä hyväntahtoiset ihmiset auttoivat häntä, välillä hän oli uupumaisillaan nälkään. Kesä vaihtui syksyn ja talven kylmyyteen. Vihdoin Rupert saapui Itä-Preussin Gumbinneniin, minne vanhemmat olivat muuttaneet. Ikävissään poika jatkoi matkaansa lumipyryssä ja illan pimetessä.

Vanhemmat olivat pienessä tuvassaan asettumassa levolle, kun he kuulivat ulkoa hätähuudon. Perheenisä otti mukaan aseensa ja huomasi ulos juostessaan suden, joka oli kaatanut kulkijan maahan. Laukaus sai suden jättämään uhrinsa. Sisällä vanhemmat tunnistivat kylmästä kohmettuneen kulkijan omaksi pojakseen. Isoa reppua avattaessa sieltä löytyi perheraamattu, jota poika oli kuljettanut selässään yli tuhannen kilometrin matkan. Pojan kaatuessa reppu oli lentänyt hänen päälleen estäen suden raatelun.

Kertomus voi tuntua etäiseltä, koska se ajoittuu 300 vuoden taakse ja meille vieraisiin olosuhteisiin. Silti jouduin kirjaa lukiessani ajattelemaan kristittyjä, jotka tänä päivänä käyvät läpi samoja kokemuksia kuin Gruberin perhe. Monet panevat oman elämänsä alttiiksi Jumalan Sanan vuoksi tai joutuvat jättämään kotiseutunsa. Emmekö tekisi jotakin heidän puolestaan kiitollisuutena vapaudestamme?

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva helluntaipastori ja lähetystyöntekijä.