Levottomina aikoina Jumalan lamppu valaisee

Voi hyvä tavaton. Monien uskovien kulmakarvat kohoavat päivittäistä uutisvirtaa seuratessa. Eikä ihme. Sota, tuho ja rappio tuntuvat saavuttavan aina vain oudompia muotoja. Ja juuri kun luulee pohjan tulleen jo vastaan, puolankalainen pessimisti voi huomauttaa, että kyseessä on vasta välipohja. Matka voi aina jatkua alaspäin. Kärjistäen sanottuna sodat jatkuvat, luopumusta julistetaan ja Israel kamppailee yhä olemassaolostaan.

Kauan sitten nuori Samuel palveli Herraa Siilon ilmestysmajassa yhdessä Eelin kanssa (1. Sam. 3). Yön hiljaisuudessa, kun Jumalan lamppu ei ollut vielä sammunut, Herra kutsui nukkuvan Samuelin profeetakseen.

Herran sana oli harvinainen Samuelin aikana, eivätkä näyt olleet tavallisia. Tuomarien kirjassa kuvataan osuvasti ajan henkeä: ”…jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.” (Tuom. 21:25.) Erilaisuudestaan huolimatta näissä kahdessa maailmassa, Samuelin ja meidän, näyttää olevan monia yhtymäkohtia.

Mutta temppelin yöhön Jumalan lamppu toi valoa. Se paloi lain säädösten mukaisesti jokaisena yönä ja aina aamuun asti. Sen sanotaan kuvanneen Jumalan läsnäoloa ja Jumalan Sanaa.

Me elämme aikoja, jotka tuntuvat yhtä epävarmoilta ja pimeiltä. Mutta Jumalan lamppu ei ole sammunut.

”Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo minun polullani”, toteaa psalminkirjoittaja (Ps. 119:105). Ailahtelevina aikoina huomio tulee kiinnittää Jumalan Sanaan. Samuel sai tehtävän tuoda levottomalle kansalleen muuttumattoman sanoman.

Me elämme aikoja, jotka tuntuvat yhtä epävarmoilta ja pimeiltä. Mutta Jumalan lamppu ei ole sammunut. Hänen Sanansa kestää kaikki olosuhteet. Lupaukset ovat voimassa. Sanoma Jeesuksesta muuttaa yhä sydämiä. Sana ja Henki ovat edelleen yhtä.

Avainmedia haluaa viedä tuellasi tämän pysyvän valon maailman kansoille. Median avulla lamppu palaa yötä päivää.

”Jumalan lamppu ei ollut vielä sammunut, ja Samuel makasi vuoteellaan Herran huoneessa, jossa Jumalan liitonarkku oli. Silloin Herra kutsui Samuelia. Hän vastasi: ’Tässä olen.’” 1. Sam. 3:3, 4