fbpx

21.6.2022

Miellyttää – ketä?

 

Arto Hämäläinen

Tatra-vuoriston ääriviivat kumpuilevat jyhkeinä ympärillämme laskeutuessamme yön hämärässä rinnettä alaspäin.

Polun sora pikku kivineen pyörähtelee vaimeasti narskahdellen askeltaessamme kohti alhaalla virtaavaa jokea. Kuu valaisee öistä maisemaa. Pian jokirannan aavemaisen hiljaisuuden rikkovat veden läiskähdykset. Valkoisiin puetut ihmiset upotetaan hetkeksi veteen. Heidät kastetaan Jeesuksen seuraajiksi maassa, jossa heillä ei ole lain suojaa uskonsa harjoittamiseen. On vuosi 1985. Maa on Tšekkoslovakia. 

Olen raamattuleirillä, jota luotsaa vasta vankilasta vapautunut pastori Rudolf. Hän tietää riskit. Miliisit voivat tulla millä hetkellä tahansa. Minut on pyydetty opettamaan Raamattua maahan, jossa ei ole ollut vierailijoista tungosta. Bohuslav oli tuonut minut leirille Škodallaan perheensä mukana. En tiennyt silloin, että Bohuslavista tulee Tšekin helluntailiikkeen lähetystyön pioneeri ja lähetysjohtaja. Ja hänen pojastaan kasvaa lähetysvaikuttaja yhteen Lähi-idän haastavista kohteista saavuttamattoman kansan pariin.  

Muutoksen airuet eivät välttämättä paistattele päivää sankarilavoilla. Heidän nimensä eivät komeile lehtien otsikoissa. He eivät ole niitä, joille suosio ja ihmisten hyväksyntä ovat elämän sisältö. He seuraavat esikuvaansa, joka kirjoitti: ”me puhumme, emme miellyttääksemme ihmisiä, vaan Jumalaa” (1. Tess. 2:4). Salaisuus on siinä, että Jumalan miellyttäminen on tie maailman antoisimpaan elämään meille jokaiselle. Se löytyy kadottaessamme jotain löytääksemme vielä parempaa.

T. Studd oli Englannissa opiskelijoiden lähetysliikkeen keskeisimpiä hahmoja, yksi ns. Cambridgen seitsikosta. Tästä ehkä aikansa parhaasta kriketin pelaajasta tuli tulisieluinen evankeliumin levittäjä Kiinaan, Intiaan ja Kongoon. Hän valitsi tarjolla olleen varallisuuden ja luksuselämän sijasta sen, minkä koki Jumalan tahdoksi elämässään. 

Suomalainen Verner Raassina oli turvallisella virkamiesuralla kokiessaan Jumalan kutsun Aasiaan. Miellyttääkseen enemmän Jumalaa kuin unelmiaan hän valitsi tien, jolla hän joutui hautaamaan lähetyskohteessaan kolme lastaan. Thaimaan multiin jäi hänen Hanna-puolisonsakin. Tältä rankkojen uhrien tieltä on noussut Thaimaahan  tuhansien uskovien joukko. Siksi hän summasi elämäänsä näin: ”Jumalan kutsu on pyhä. Ellei se merkitse kaikkea, se ei merkitse mitään.”

Kaikkien tie ei ole Studdin ja Raassinan kaltainen. Jumala tarvitsee tällaisia ”jäänsärkijöitä”, jotka vaikuttavat kokonaisiin kansakuntiin. Mutta samaa Jumalan miellyttämisen halua kysytään meiltä jokaiselta omassa vaikutuspiirissämme.