Ikimuistoinen joululahja

Jaa blogikirjoitus

Englantilainen Simon Caroll kertoo eräässä julkaisussa elämänsä parhaasta joululahjasta. Yhdeksänvuotiaana hän joutui vanhempiensa kuoleman vuoksi koulukotiin, joka 1900-luvun alkupuolen Englannissa oli hyvin ankea. Hän kertoo koulukodin muistuttaneen enemmänkin vankilaa. Kodissa vallitsi ankara järjestys. Läpi vuoden poikien oli joka päivä tehtävä työtä aamusta iltaan. Ei ollut aikuista, jolle olisi voinut kertoa huoliaan, ei harrastuksia eikä muutakaan lapsen elämään kuuluvaa.

Yksi ainoa päivä erottui vuoden muista päivistä. Joulupäivä oli vapaa, ja silloin jokainen sai yhden lahjan. Se oli appelsiini. Simon kertoo, että tuo yksi lahja merkitsi paljon, sillä siihen tiivistyi koko vuoden odotus. Se oli viesti siitä, että koulukodin asukaskin on lahjan arvoinen. 

Caroll kertoo, että yksi joulu mursi ja pelasti hänen maailmansa. Koulukodin johtaja tuli poikien tupaan suurta appelsiinikoria kantaen. Poikien oli asetuttava riviin, ja jokainen sai käydä johtajalle kumartaen hakemassa oman appelsiininsa – paitsi Simon, joka jäi ilman lahjaa. Sen saaminen vaati rikkeetöntä käytöstä, ja hän oli kerran kesällä yrittänyt ikävissään karata koulukodista.

Yhdeksänvuotiaan pojan maailma murtui siihen paikkaan. Muut menivät pihalle leikkimään, mutta hän ryömi nöyryytettynä vuoteeseensa itkemään. Suru oli sanoin kuvaamaton, sillä hänestä tuntui, ettei maailmassa ollut ketään, joka välittäisi hänestä.

Hetken kulutta joku nosti peittoa Simonin päältä, ja hän huomasi, että vuoteen vieressä seisoi William-niminen kaveri. William piteli kädessään jotakin haluten ojentaa sen hänelle. Hetken Simon katsoi hämmentyneenä kaveriaan ja huomasi, että tämän kädessä oli valmiiksi kuorittu appelsiini. Kesti vähän aikaa, ennen kuin hän uskalsi ojentaa kätensä ja ottaa lahjan vastaan.

Mistä ylimääräinen appelsiini oli ilmestynyt? Kymmenen kaveria oli pihalla päättänyt antaa jokainen omasta lahjastaan yhden siivun Simonille. Kymmenestä siivusta muodostui kokonainen appelsiini.

Simon Caroll kertoo, että tuo lahja pelasti hänen joulunsa. Poikien päätös jakaa yksi siivu omastaan todisti, että hänellä oli kymmenen kaveria, jotka välittävät hänestä. Vielä vanhana miehenäkin Simon Caroll muisti, että kaverien jakama appelsiini oli hänen elämänsä paras joululahja.

Jos yhdellä sanalla pitäisi määritellä sosiaalinen perustelu joulun viettämiselle, niin se voisi olla jakaminen. Jeesus antoi opetuslapsilleen ohjeen, joka on eettisesti suuntaa antava meille kaikille: ”lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa” (Matt. 10:8). 

Jumalan armoa on se, jos saamme suomalaisina viettää joulun 2023 rauhan ja suhteellisen hyvinvoinnin keskellä. Mitä jos antaisimme yhden siivun joulun runsaudesta niille, jotka kokevat jääneensä yksin sodan, vainojen ja puutteen keskelle? Meidän pienestä lahjastamme voi tulla ikimuistoinen.

Lisää lukemista

Avainblogi

Erilaisia ihmeitä arjen keskellä

Juri Kulakevich kertoo Juhannuskonferenssissa Jumalan ihmeistä, joita ukrainalaiset ovat saaneet kokea sodan aikana.

Avainblogi

Oletko sinä valonsytyttäjä?

”Viikoittaisen rukousillan piti alkaa, mutta kukaan uskovista ei uskaltanut lähteä kodistaan.”