Pienten tekojen suuruus

On puurtajia, joiden elämäntyön suuruus muodostuu siitä, että he eivät väheksy laittaa voimiaan likoon yhden ihmisen vuoksi.

Jaa blogikirjoitus

Kaikki suuri alkaa pienestä. Ihmiset, jotka ovat jättäneet maailmaan suuren jäljen, ovat aloittaneet pienin askelin. Jeesus ei ryhtynyt suurten väkijoukkojen ruokkimiseen massiivisella operaatiolla. Hän teki sen nostamalla esiin yhden pienen pojan viisi leipää ja kaksi kalaa.

Omasta ystäväpiiristäni voisin kertoa monista puurtajista, joiden elämäntyön suuruus on muodostunut siitä, että he eivät väheksyneet laittaa voimiaan likoon yhden ihmisen vuoksi.

Esimerkkinä mieleeni tulee suomalais-wieniläinen pariskunta Eeva ja Adalbert Huber. Olimme sopineet tapaamisen kesällä 1975 Wienissä Maria Theresian patsaan luona. Siitä alkoi vuosikymmenten ystävyys. Eeva ja Adalbert – tuttavallisesti Berti – olivat monipuolisia ja toimeliaita käytännön ihmisiä. Jos tarvitsi majapaikan tai remonttiapua tai kulkuvälineen tilapäiseen käyttöön tai jonkun hakemaan lentokentältä, kaikki järjestyi.

Kristittyinä he olivat maanläheisiä unelmoijia. Kerran Eeva ja Berti rahtasivat olohuoneeseemme valtavan määrän evankelioivia lehtiä. Ne oli määrä jakaa jokaiseen talouteen – ei postilaatikkoon vaan henkilökohtaisesti!

”Evankeliumi joka kotiin” -järjestön työ, jossa Eeva toimi aktiivisesti, muokkasi maaperää Itävallan myöhemmälle hengelliselle murrokselle.

Uusi lehti Huberien elämässä kääntyi 1980-luvun alkupuolella. Eeva tapasi yksittäisiä juutalaisia, joiden kokemat kauhut oli sodan jälkeen hiljennetty vaikenemisen kulttuurilla. Muutamat piilottivat keskitysleirin tatuointia hihansa alla.

Eeva ei tyytynyt pelkkään myötätuntoon, vaan hänessä heräsi käytännöllisen auttamisen halu.

Kun Neuvostoliiton juutalaisia alkoi sankoin joukoin virrata Itävaltaan, Huberit kunnostivat Wienin Schüttelstrasselle vastaanottotilat. Mieleeni on jäänyt kuva viluisesta ja laihasta juutalaisnaisesta, jolle Eeva avasi oven viimaisena talvipäivänä. Eevan sydämellinen lämpö saattoi merkitä naiselle vielä enemmän kuin lämpimät talvivaatteet, jotka tämä sai ylleen.

Merkillisesti Eeva ja Berti löysivät kaikkialta ihmisiä, jotka tarvitsivat heidän apuaan: Unkarista, Ukrainasta, sotaa käyvästä Jugoslaviasta.

Kun olimme menossa Romaniaan, Huberit antoivat käyttöömme avustustavaroilla täyteen ahdetun Mitsubishi-pakettiautonsa. ”Viekää nämä viltit Aradin juutalaiseen vanhainkotiin. Siellä monet palelevat”, Eeva kertoi ja mainitsi muutamia vanhuksia nimeltä.

Kaikki kristitytkään eivät ymmärtäneet heidän pyyteetöntä avustustyötään, mutta wieniläinen rabbi kutsui Eevaa juutalaisten enkeliksi.

Vuonna 2006 Itävallan valtio myönsi Eevalle arvostetun kultaisen kunniamerkin.

Eeva ja Adalbert kuolivat 18.4.2008 auto-onnettomuudessa Romanian Transilvaniassa ollessaan viemässä avustusta köyhille juutalaisvanhuksille. Huberit jättivät pysyvän jäljen lukemattomien lähimmäistensä elämään.

Heidän esimerkkinsä osoittaa, että pienillä arjen teoillamme voi olla arvaamattoman suuret seuraukset.

Lisää lukemista

Avainblogi

Ugrilaisista belutšeihin

Puhe tuhansista saavuttamattomista kansoista saattaa tuntua mahdottomalta haasteelta. Merkittäviä edistysaskeleita otetaan kuitenkin koko ajan.