Seurakuntayhteyden salaisuus

Epäitsekäs rakkaus ja yhteys niin seurakunnan keskellä kuin seurakuntien välillä on välttämätöntä.

Jaa blogikirjoitus

Yhteys on keskeinen asia seurakunnassa. Se vahvistaa meitä Kristuksen ruumiina ja rohkaisee jokaista myös omassa suhteessa Jumalan kanssa. Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne” (13:35). Se, että meillä on vahva yhteys seurakunnan keskellä, ei rajaa meidän mahdollisuuttamme olla valona maailmassa. Päinvastoin uskovien yhteys on tapa näyttää Jumalan rakkautta ja todellisuutta ihmisille meidän ympärillämme. Apostolien tekojen ensimmäisissä luvuissa kerrotaan, miten uskovat elivät tiiviissä yhteydessä toisiinsa ja kokoontuivat päivittäin temppelissä. Tämä ei johtanut heidän eristäytymiseensä yhteiskunnasta, vaan he ”olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä, jotka pelastuivat” (Apt. 2:47).

Yhteyden salaisuus on lopulta yllättävän yksinkertainen periaate. Jeesus käski toistuvasti opetuslapsiaan rakastamaan toisiaan. Hän selvensi tämän rakkauden laajuutta tunnetulla esimerkillä: ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta” (Joh. 15:13). Tämä rakkaus ei ole riippuvainen tunteista, vaan se on tietoinen päätös uhrata omasta toisen hyväksi. Paavali kehotti uskovia harjoittelemaan tätä uhrautuvaa rakkautta: ”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne” (Fil. 2:3). Liian usein kokoonnumme seurakunnassa sillä asenteella, että etsimme sitä, mitä voimme itse saada kokouksesta hengellisesti tai sosiaalisesti. Tämä asenne johtaa vain siihen, että jokainen kaipaa rohkaisua ja tukea, mutta kukaan ei ole valmis antamaan sitä muille. Kun pyrimme oman edun tavoittelemisen sijaan tukemaan muita, on jokaisella mahdollisuus käyttää omia lahjojaan sekä tulla kohdatuksi. Voimme luottaa siihen, että Jumala täyttää tarpeemme ja saamme itsekin kasvaa ja rohkaistua, kun keskitymme muiden kohtaamiseen ja tukemiseen.

Tämä koskee myös yhteyttämme muihin seurakuntiin ja kirkkokuntiin. Paavali puuttui seurakunnan sisällä muodostuviin hajaannuksiin: “…toiset teistä sanovat: ’Minä olen Paavalin puolella’, toiset taas: ’Minä Apolloksen’, ’Minä Keefaksen’, ’Minä Kristuksen’. Onko Kristus jaettu?” (1. Kor. 1:12–13).

Jeesus rukoili, “että he kaikki olisivat yhtä… silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua” (Joh. 17:21, 23).

Olemme usein nähneet lähetyskentällä, miten eritaustaiset uskovat ovat toimineet yhteistyössä erimielisyyksistä huolimatta todistaen Kristuksen rakkautta niille, jotka eivät vielä Häntä tunne. Keskinäinen rakkaus sekä kunnioitus muita kirkkokuntia kohtaan on voimallinen todistus Jumalan rakkaudesta sekä kotimaassa että lähetyskentällä.

Epäitsekäs rakkaus ja yhteys niin seurakunnan keskellä kuin seurakuntien välillä on välttämätöntä, jotta voimme toimia Jumalan lähettiläinä ja tavoittaa ympärillämme olevia ihmisiä sillä lähetyskentällä, johon Jumala on kunkin meistä kutsunut. Antakoon Jumala meille armoaan ja kykyään toteuttaa Hänen kutsuaan tässä asiassa.

Suomalaiset Rebekka (vas.), Emilia ja Amanda Dafoe ovat kasvaneet lähetyslapsina. He opiskelevat tällä hetkellä Suomessa yliopistossa.

Lisää lukemista

Avainblogi

Ugrilaisista belutšeihin

Puhe tuhansista saavuttamattomista kansoista saattaa tuntua mahdottomalta haasteelta. Merkittäviä edistysaskeleita otetaan kuitenkin koko ajan.