Eteenpäin yksi tarina kerrallaan

Aasian mediatyössä on alettu taltioida henkilötarinoita paikallisten vetämänä. Moni kertomus alkaa buddhalaisuudesta ja päätyy Jeesukseen.

Istumme isossa salissa kuvausvalojen luomien varjojen suojissa ja viestitämme toisillemme huomaamattomasti, että haastattelijana toimiva nuori nainen on hyvä, vaikka hän tekeekin juuri nyt ensimmäistä haastatteluaan.

Kameroiden edessä haastattelijaa vastapäätä istuu hieman ujo 28-vuotias nainen, Nui, jolla on taustallaan vakava sairaus.

Nui joutui niin huonoon kuntoon, että lääkärit laittoivat hänen äitinsä allekirjoittamaan paperin, jossa sairaala ei ottanut enää mitään vastuuta tytön elämästä. Nyt tämän buddhalaistaustaisen nuoren naisen pitäisi olla kuollut, mutta tuossa hän istuu ja puhuu leveästi hymyillen kameralle. Jumala on parantanut ja pelastanut hänet.

Myös haastattelusta vastaavan Willin perhetausta on suomalaisittain mielenkiintoinen. Hänen äitinsä kasvoi hartaassa buddhalaisessa thaiperheessä, mutta 15-vuotiaana liittyi lähettien pitämään englannin opetukseen. Hän kuuli evankeliumin ja päätti seurata Jeesusta, minkä vuoksi perhe laittoi tyttärensä valitsemaan uskon ja kodin välillä. Tytär valitsi uskon. Tässä tilanteessa suomalaiset lähetystyöntekijäsisarukset Vappu ja Inkeri Himanen ottivat ilman kotia ja perhettä jääneen tytön luokseen ja huolehtivat hänestä.

Nykyään tämä uskostaan paljon maksanut, suomalaislähettien maailmalle saattelema henkilö on aikuinen, ja täällä me harjoitutamme hänen tytärtään Williä kristilliseen mediatyöhön. Jumala todellakin tietää asioiden isomman kuvan, ja on etuoikeus olla näkemässä välähdys siitä, mitä hyvää suomalaisten lähettien kautta on tapahtunut.

Ensimmäinen rukousvastaus

Olemme etsineet jo jonkin aikaa ihmisiä, joita kiinnostaisi tehdä haastatteluita. Nyt edessämme on ensimmäinen rukousvastaus – nuori nainen, joka on opiskellut viestintää, osaa englantia ja etsii juuri uusia töitä. Siksi hänellä on ollut aikaa tulla mukaan tähän projektiin.

Kristillisen sisällön tarve Thaimaassa on suuri. Sen tekemiseen tarvitaan teknisten henkilöiden lisäksi varsinaisen sisällön luojia, jotka vaikkapa tutustuvat eri henkilöiden tarinoihin, haastattelevat heitä ja pystyvät luomaan koskettavia tositarinoita.

Kuvaustiimi tekee pitkää päivää, jotta palkkoihin saataisiin varoja, mutta silti työstä kertyvät tulot eivät vielä riitä kattamaan uuden toimittajan kuukausipalkkaa. Toisaalta ajaessamme haastatteluiltana kotiin Bangkokin miljoonakaupungin pilvenpiirtäjien piirtäessä taivaalle mielenkiintoista siluettiaan pohdimme, että tarve on olemassa ja henkilö hyvä, mutta mitä emme vielä tiedä ja näe?

Viitteitä moninkertaistumisesta

Tänä syksynä olemme tutustuneet paremmin myös Myanmarista niin ikään vahvasti buddhalaisesta perheestä uskoon tulleeseen nuoreen mieheen, Pyae Soneen. Hän on osa tiimiämme ja imee koko ajan tietoa meiltä.

Emme tienneet tästä reilu parikymppisestä nuoresta paljoa ennen kuin yksi lapsistamme vieraili täällä ja jutteli hänen kanssaan. Nuoret olivat samalla hierarkkisella tasolla ja Pyae Sone uskoutui, että hänen unelmansa on oppia kaikki mahdollinen kristillisen median tekemisestä. Ja kun sisällissota jonakin päivänä päättyy, hän haluaisi mennä Myanmariin jatkamaan mediatyötä.

Tämän nuoren tiimiläisen unelma sykähdyttää. Nimittäin juuri tällaisia moninkertaistumisen ihmeitä haluaisimme nähdä täällä: joku innostuu, tulee mukaan ja oppii lisää. Henkilö kasvaa taidoissaan ja hengellisesti, lähtee eteenpäin, käyttää talenttejaan ja vie niillä eteenpäin Jumalan valtakuntaa omassa ympäristössään.

Juuri tällaisista syistä kannattaa tehdä mediatyötä nuorten aikuisten kanssa täällä, toisella puolella maailmaa.

Teksti ja kuvat Mika ja Ruut Ahonen