Valhe vie kansakuntia harhaan – Ovatko kertomamme asiat totta?

Viime aikoina olen seurannut paljon venäläistä mediaa. Usein yllätyn nähdessäni, miten valhe saa tilaa ja historiallisia faktoja vääristellään. Silloin muistan Raamatun sanat: ”Totuus tekee teistä vapaita” (Joh. 8:32).

Valhe voi viedä kansakuntia harhaan. Totuuden kätkeminen voi helpottaa yksinvaltiaiden mahdollisuutta johtaa kansakuntia sotaan ja tuhoon.

Venäjän koulukirjoista löytyy väittämiä siitä, miten Suomi aikoinaan aloitti sodan Neuvostoliittoa vastaan Mainilan laukauksilla. Nyt levitetään tietoa, että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan estääkseen NATO:n suunnitteleman kansanmurhan Itä-Ukrainassa (Ukrainassa asui ennen sotaa noin 8 miljoonaa venäläistä).

Näin uusi totuus kiteytyy uuteen valheeseen.

Monet asiantuntijat olettavat muiden syiden olleen Venäjän ”sotilaallisen erikoisoperaation” takana. Maan historiankirjoittajat väittävät muun muassa Venäjän ortodoksikirkon syntyneen Kiovassa, missä prinssi Vladimir kristinuskoon kääntymisensä jälkeen järjesti ensimmäiset uskovien kasteet vuosina 987–988. 

Venäjä näkee kansallisen ja uskonnollisen identiteettinsä ytimen löytyvän juuri Kiovasta ja Krimiltä, vaikka venäjän, ukrainan ja valkovenäjän kielet eivät vielä silloin olleet edes eriytyneet omiksi kielikseen. Näin uusi totuus kiteytyy uuteen valheeseen, että ”Kiova on aina ollut osa Venäjää, ja …”

* * *

Avainmedia täyttää 70 vuotta – pyhä luku, kunnioitettava ikä. Mitkä historialliset faktat muodostavat järjestön identiteetin? Avainmedian maineen yllä leijailee edelleen sädekehä siitä, miten miljoonia Raamattuja salakuljetettiin naapurimaahan ja median avulla tavoitettiin idän syvimmät kolkat ja autettiin vainottuja kristittyjä. 1970- ja 1980-luvun rukousristiretken kautta ”olimme avaamassa Neuvostoliittoa evankeliumille”.  

Anteeksi kysymykseni: Onko edellä mainittu totta vai olemmeko vain sorvanneet historiaamme itsellemme sopivaksi? Tätä olen pohdiskellut. 

Olen käynyt rajan takana tarkistamassa yksityiskohtia. Ukrainan sodan alussa kävin rintamalla telttakokouksissa. En unohda, miten teltan perimmäisessä nurkassa tuprutti samovaari, jollaisen 50 vuotta sitten ostin Viipurin Berjozkasta äidilleni lahjaksi. Toisessa nurkassa, hyvänen aika, näkyi Raamattuja Avainmedialta! 

Kokouksen jälkeen eräs sotilas näytti meille maanalaisia käytäviä, joissa sotilaat asuivat. Multaisella kielekkeellä lojui transistoriradio, jolla kuunneltiin Avainmedian tukemia Radio M:n ohjelmia – rintamalla, missä ”luotien laulu vain soi…”.

Avainmedia ei ole liioitellut kertoessaan historiastaan.

Kotiin palattuani löysin arkistoistani eri lähetysjärjestöjen tutkimuksen Raamattujen salakuljetuksesta rautaesiripun maihin. Niissä jokainen takavarikoitu ja perille viety Raamattu oli laskettu ja summattu. Yhteensä 4,5 miljoonaa Raamattua ja sen osaa oli viety Neuvostoliittoon. Suuri osa niistä oli Avainmedian painattamia. Niitä vietiin Suomesta Viipurin ja Tallinnan kautta Venäjälle. Avainmedia ei ole liioitellut kertoessaan historiastaan.

Ensimmäiset Avainsanoma-lehdet kertoivat idän vainotuista. Heidän puolestaan rukoiltiin. Heidän vieraanaan sain usein nähdä, että rukoukset olivat auttaneet. Eräskin pastori kertoi rukousristiretken avanneen Venäjän evankeliumille. Siemenet kylvettiin kärsimysten keskellä. Nyt ne orastavat. Olen sen omin silmin nähnyt. Tämä on osa sitä historiaa, jota Venäjä yrittää nyt valheen kautta salata.

Kirjoittaja on Ruotsin helluntailiikkeen Euraasia-toimikunnan jäsen ja Avainmedian hallituksen asiantuntijajäsen.