Konferenssi kokoaa kielisukulaisista kiinnostuneet

Suomalais-ugrilaiset lähetysaktiivit virittelevät Ukrainan sodan lamaannuttamaa yhteistyötä. Venäjällä elävien sukulaiskansojemme hengelliset tarpeet eivät ole kadonneet.

Marit, komit, hantit, mansit, udmurtit, mordvalaiset… Venäjällä elää toistakymmentä suomalais-ugrilaista vähemmistökansaa.

Näihin kansanryhmiin kuuluvia on yhteensä 2–5 miljoonaa, mutta arviolta vain noin miljoonaa heistä puhuu kansansa perinteistä kieltä. Vielä harvempi käyttää kaunista kieltään kristinuskon Jumalan ylistämiseen.

Itse asiassa moni näistä kansoista lukeutuu Euroopan vähiten evankelioituihin kansanryhmiin.

– Hengellinen tilanne esimerkiksi hantien keskuudessa on melko huono. Suurin osa ihmisistä on maallistuneita, ja masennus, alkoholismi ja itsemurhat ovat yleisiä, koska ihmiset eivät näe tulevaisuutta, Tallinna Missio koguduse -seurakunnan pastori Heigo Ausmees luonnehtii.

Toukokuussa Savonlinnaan

Ausmees on 2000-luvulla tehnyt useita lähetysmatkoja Venäjän noin 30 000-jäsenisen hantikansan perinteisille asuinalueille. Lisäksi hän on opettanut lähetyskursseilla, joissa on varustettu suomalais-ugrilaisten vähemmistökansojen jäseniä hengelliseen työhön omiensa keskuudessa.

Viime vuosina koronapandemia ja Ukrainan sota ovat tyrehdyttäneet länsimaalaisten matkat Venäjän suomalais-ugrilaisille alueille ja ovat vaikeuttaneet lähetyskoulutusyhteistyötä. Raamatunkäännöstyö on ainoa lähes ennallaan jatkuva yhteistyösektori.

Nyt vuorovaikutusta ja hengellistä tukea pyritään määrätietoisesti aktivoimaan uudelleen, kävipä Ukrainan sodassa miten tahansa.

Ausmees kuuluu suomalais-virolais-ruotsalaiseen työryhmään, joka järjestää toukokuulle kansainvälistä sukukansakonferenssia. Savonlinnan helluntaiseurakunnassa lauantaina 17. toukokuuta järjestettävän tapahtuman puhujat edustavat eri kirkkokuntia, ja tilaisuudet ovat avoimia kaikille Venäjällä asuvista kielisukulaisistamme kiinnostuneille.

– Haluamme rohkaista ihmisiä ajattelemaan näitä kansoja, rukoilemaan heidän puolestaan ja osallistumaan lähetystyöhön heidän keskuudessaan. Toivottavasti Venäjä on jonain päivänä taas avoin, Ausmees sanoo.

Jeesus osaa myös kalastajien kieltä

Venäjällä on vain noin kymmenen suomalais-ugrilaisella kielellä toimivaa elinvoimaista seurakuntaa, joilla omat kokoontumistilat ja säännöllisiä jumalanpalveluksia, arvioi entisen Neuvostoliiton alueen lähetysasiantuntija Rauli Lehtonen.

Lisäksi sukulaiskansojemme jäseniä on integroituneena venäjänkielisiin ortodoksisiin ja evankelisiin seurakuntiin. Joissakin niissä on vähemmistökielillä toimivia ryhmiä.

– Valitettavasti moni venäjänkielinen seurakunta ei näe vähemmistökielisellä työllä merkitystä tai jopa vastustaa sitä. Sen tähden on ensiarvoisen tärkeätä, että jatkamme sukulaiskansojemme työn tukemista, Savonlinnan konferenssin järjestelytiimiin kuuluva Lehtonen toteaa.

Vasta omalla kielellä kuultu evankeliumi puhuttelee ihmistä syvällisesti, Heigo Ausmees muistuttaa.

– Uskon, että nämä ihmiset voivat saada yhteyden Jeesukseen, kun he ymmärtävät, ettei hän ole venäläinen Jeesus eikä länsimainen Jeesus, vaan Jeesus, joka puhuu heidän kieltään, kasvattaa poroja ja kalastaa heidän kanssaan.

Sota-aikana Venäjä on kohdistanut armeijan värväykset korostetusti maan vähemmistökansoihin. Ausmees ja Lehtonen eivät tiedä, onko myös suomalais-ugrilaisia seurakunta-aktiiveja joutunut rintamalle.

Tutustu Savonlinnan konferenssiviikonlopun ohjelmaan täällä.