Ukrainan helluntaikirkon piispa: Euroopan seurakunnat, herätkää!

– Euroopan seurakuntien on herättävä. Rukous koko maanosan varjeluksen puolesta ei saa hiljetä, muistuttaa vakavasti Ukrainan helluntaikirkon piispa Mihail Panotško.

Mihail Panotško on johtanut Ukrainan Helluntaikirkkoa 25 vuoden ajan ja on nyt luovuttanut vastuun nuoremmalle sukupolvelle. Jäähyväishaastattelussaan hän korostaa rukouksen merkitystä.

Menneisyyden varjot

Mihail Panotško kasvoi Ukrainan osassa, joka toisen maailmansodan aikaan kuului Puolalle. Sodan alkaessa syyskuussa 1939 tilanne muuttui dramaattisesti.

– Stalin ja Hitler hyökkäsivät ja jakoivat Puolan. Vainot ja kostotoimenpiteet alkoivat välittömästi kansallistietoisia kohtaan, Panotško kuvaa tapahtumia.

– Isoisäni otettiin suoraan kentältä vangiksi 1940 ja ammuttiin Lvivin kaupungissa jossain kellarissa yhdessä tuhansien muiden kanssa. Kaikki ukrainalainen tai mikä yhdistettiin kieleemme ja kulttuuriimme, hävitettiin.

On ilmiselvää, että kaikki tämä on jättänyt syvät jäljet Ukrainan kansaan, erityisesti maan länsiosissa.

Piispa Mihail Panotško aloitti pastorin tehtävät 24-vuotiaana Sulymivin kylässä sijainneessa seurakunnassa Länsi-Ukrainassa. Elettiin neuvostoaikaa, jolloin helluntaiuskovilla ei ollut uskonnonvapautta.

– Se oli haasteellinen ammatinvalinta, koska kaikkialla oli rajoituksia, mutta Jumala kutsui tähän tehtävään, Panotško kertoo elämästään.

Perestroikan läpimurron jälkeen 1990-luvulla alkoi kuitenkin uusi avoimuuden aikakausi. Se oli odottamatonta jopa niille, jotka olivat rukoilleet Neuvostoliiton avautumista evankeliumille.

Pohjoismaat siunasivat

Ukrainan itsenäistymisen 24.8.1991 myötä avautui mahdollisuus evankelioimiseen.

– Rekisteröimme lähetysjärjestön. Lännen seurakunnat lähettivät humanitääristä apua ja Raamattuja. Niitä jaettiin kylissä ja kaupungeissa vapauden ajan ensimmäisenä vaikeana vuotena, Panotško muistelee.

Vuosien 1991–2023 välisenä aikana perustettiin yli 1350 helluntaiseurakuntaa ympäri maata. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa järjestettiin rukouskampanjoita maan puolesta. Pohjoismaisten seurakuntien aulatilojen seinille ripustettiin karttoja, jotka innostivat rukoilemaan uskonsa takia vankilaan joutuneiden kristittyjen puolesta. Rukoiltiin, että rautaesirippu romahtaisi ja maa avautuisi Jumalan sanalle ja työlle. Panotško muistelee:

– Minulla on unohtumattomia muistoja Pohjolasta. Olemme kiitollisia vuosikymmeniä kestäneestä uskollisesta esirukoustuesta ja materiaaliavustuksista. Meidän tulisi muistaa siunattu historia ja jatkaa Jumalan työtä.

Käsittämätön sota

Sota ja hätä ovat jälleen kohdanneet Ukrainan kansaa Venäjän hyökättyä maahan.

– En olisi voinut kuvitellakaan, että 2000-luvulla, keskellä Eurooppaa, tehtäisiin tämänkaltainen kavala hyökkäys suurta kansaa vastaan. Se on täysin käsittämätöntä, Panotško ihmettelee.

Putin seurasi Ukrainaa, jossa toteutettiin Oranssi vallankumous 2004 ja sen jälkeen vuonna 2014 Ukrainan vallankumous. Venäjä unelmoi tahollaan pitävänsä Ukrainan lähellään sen elintarvikeraaka-ainevarantojen ja imperialistisen kunnianhimonsa takia. Ukraina kuitenkin vahvistui ja Venäjä piti sitä vaarallisena.

– Nykyinen sota on kestänyt yli kaksi vuotta. Kymmeniä tuhansia ukrainalaisia on kuollut, tuhansia koteja tuhottu samoin kuin sairaaloita sekä kouluja ja kaikki vain jatkuu.

– En olisi koskaan uskonut, että Kremlin propaganda pystyy huiputtamaan Venäjän kansaa niin paljon, että he ovat raivoissaan eivätkä ymmärrä naapurikansaa. Voimme omin silmin nähdä sen kaiken, mitä on tehty Butšassa, Borodjankassa ja Harkovassa.

– Olemme erittäin surullisina todenneet, että venäläiset uskonveljemme on peloteltu hiljaiseksi.

Hän kertoo ottaneensa henkilökohtaisesti yhteyttä Venäjän evankelisten seurakuntien johtajiin ja tavanneensa heitä kehottaen: ”Nostakaa äänenne seurakuntana, Ukrainan kansaa tuhotaan! Emme ole tehneet mitään Venäjää vastaan.”

– Mutta he eivät voineet käyttää edes sanaa ”sota” vankilaan joutumisen pelossa. Pastorit vaikenevat. He pelkäävät.

Suuri kylvötyö käynnissä

Vaikeina aikoina seurakunnilla on aina ollut tärkeä tehtävä. Niin nytkin. Paikallisseurakunnat ovat saaneet olla suurena apuna ja tukena kärsiville ihmisille.

– Itä- ja Etelä-Ukrainassa kansamme on tullut tietoiseksi seurakunnistamme vapaaehtoisten auttaessa ihmisiä pakenemaan taistelujen ja pommitusten tieltä, kertoo Panotško.

– Kirkko on maassamme ainoa instituutio, joka on jaksanut vastata ihmisten tuskaan ja hätään.

Piispa Panotškon mielestä hätä, kyyneleet ja sota vaikuttavat ihmisten hengelliseen tilaan Ukrainassa, Venäjällä ja Euroopassa:

– Suuri kylvötyö on käynnissä ja odotamme suurta satoa. Eurooppa on herännyt aivan tuossa vieressämme. Käynnissä on kansallinen herätys, joka koskettaa kansoja. Se voi herättää maanosamme etsimään Jumalaa.

Hän nostaa esille ehkä kaikkein tärkeimmän asian: tarpeen rukoilla Euroopan puolesta.

– Euroopan seurakuntien on herättävä. Rukous maanosan varjeluksen puolesta ei saa hiljetä. Aiempien vuosikymmenien aikana kristittyjen rukoukset Euroopassa ja Itä-Euroopan pohjoisosassa estivät lopullisen rappeutumisen.

Pohjolan seurakunnat, avustusjärjestöistä ja ystävyysseurakunnista alkaen, ovat lähettäneet Ukrainaan satoja tuhansia tonneja humanitääristä apua.

– Kristittyjen kädet ovat pelastaneet miljoonia ihmisiä maassamme. Kiitos kuuluu teille, että seurakuntien ruoka- ja varmuusvarastot eivät ole koskaan ehtyneet! Olette muuttaneet tuhansien ihmisten kohtaloita välittämällä Jumalan rakkautta, kiittää piispa Mihail Panotško.

Teksti Rauli Lehtonen

Kuvat Yuri Kulakevich ja Ukrainan Helluntaikirkk